Blogi

On ihan käsittämätöntä miten aika rientää!

Uuh ja puuh, kun onkin aikaa kulunut edellisestä blogitekstistäni! Tokihan tässä on tapahtunut jo yhtä ja toista sitten syyskuun. Monta mahtavaa asiaa ja monta huonoa asiaa on mahtunut ohikiitäneisiin kuukausiin. Toisin sanoen elämän makuista elämää jälleen kerran.

Näin se on elo kääntynyt syksyyn kuin vaivihkaa. Luonto hiljenee, vain tuuli yltyy. Usein usva kietoo aamut ja illat kätköönsä, luonto valmistautuu luopumaan, jotta voi keväällä ammentaa taas aurinkoenergiaa ja jatkaa kasvuaan.

Juhannus oli, tuli ja meni ja onneksi aattona oli kaunis ilta. Muutoin kesä onkin ollut varsin kolea ja sateinen. Nytkin on jo satanut enemmän tai vähemmän vuorokauden putkeen. Eipä haittaa olla töissä, kun on harmaata ja valjua ja k y l m ä ä !

Juuri huomasin, että en ole kirjoittanutkaan toviin blogitekstiä. Syy on sama kuin mistä olen sairauslomalla tälläkin hetkellä työstäni; oikean käsivarren kiputilat peukalosta olkapäähän. Nyt kättä kuntoutetaan ja kesäkuun alusta saan lähetteen jatkotutkimuksiin ortopedille, että onko raajan toimintakyvyn pelastamiseksi mitään tehtävissä...

Helmikuu singahti ohi vauhdilla. Talvi on ollut leppoisa, mutta muutoin puuhakas. Yhdistyksen asiat ovat vieneet aikaa ja energiaa ja nyt ensimmäinen takapakki tuli hankerahoituksen kanssa Karstulan Kantrifestivaalia varten, kun Leader Viisarilla ei ollut aatteellisten yhdistysten hakemuksen käsittelijää ennen kuin loppukeväästä ja näin ollen olisi...

Juuri nyt olen väsynyt. Talvi hellittää otettaan pikku hiljaa ja päivät pitenevät. Olin henkisesti varustautunut Kauhu-Talvi II-episodiin, joten tämä tällainen talvi on mennyt ihan huomaamatta. Lemmutkin tuumailevat, että on kevät ja yhdellä jos toisellakin on kiima ja kirmailevat pitkin poikin levottomina. Toisaalta se on ihanaa, kun ovat villejä...

Istun kotona vapaata sunnuntaita viettäen ja on ihanaa, kun ei ole kiire minnekään. Tänä vuonna on sydämessä joulun tunnelmaa, raukeutta ja läsnäoloa, ei pelkkää raadantaa 24/7 ja kauhukuvia tulevasta, pimeyttä, kylmää ja huonoja uutisia. Huonoja uutisiakin on riittänyt, ladon katon osittainen irtoaminen myrskyssä, viemärin tukkeutuminen jne.,...

Minun piti kirjoittaa blogi-teksti, kun tulin tänään kotiin iltavuorosta, jonka tein Karstulassa ja ajattelin, että hirmuinen härdelli odottaa tilalla, kun kaikki nelijalkaiset ystävämme odottavat mammaa kotiin ja huutavat navetalla tai piha-aitauksessa, mutta mitäpä vielä; ilta oli ihana, pieni kevyt pakkanen, maa hennossa lumiriitteessä (joka...