Ääääks; aika rientää niin vinhaan, jotta olisi tehnyt mieli pitää elokuun liepeistä kiinni ja estellä sen menoa - ja syksyn tuloa. Ei sen puoleen; rakastan syksyä, mutta syksyä seuraa armoton t a l v i ja on vielä edellisetkin kauhut mielessä -30-(-40)-asteessa peuhatessa. Pelottaa ja jännittää.
Rakastan syyskuuta, mutta sen jälkeen vois kaikki kuukaudet ennen joulua poistaa kalenterista. Usein on sateista, masentavaa ja synkkää. Joulusta alkaa sentään päivä pitenemään ja onhan siinä oma tunnelmansa. Varsinkin täällä maaseudulla.
Kesä on ollut kaikin puolin upea. Tosin juuri nyt on ollut lämmintä, mutta sateista ja tuulista. Minä en valita, kun ruoho kasvaa ja sähkö on halpaa! Eläimetkin tykkäävät, kun ei ole läkähdyttävän kuuma.
Tulihan se kesä vihdoinkin! Siirryttiin melkein ilman kevättä rytinällä kesähelteisiin.
Eletään huhtikuun jälkimmäistä puoliskoa ja puuhella humisee punaisena keittiössä ja taivaalta satelee milloin lunta, milloin vettä, milloin räntää ja milloin jäätävää tihkua. Keli on kostea ja harmaa ja muukuttimilla on TAAS kiima, eli eläimet on hyppineet toisiaan himojensa vallassa ja saaneet kyljensä sontaisiksi. Samoin navetta oli taas kuin...
Rakas Äiti, halusin kirjoittaa vielä sinusta. Muistella matkaasi vielä hetken. Viivytellä tunteiden äärellä.
Talvi pitää meitä edelleen täällä Keski-Suomessa otteessaan. Lunta on aivan riittävästi ja yöpakkaset näyttävät jatkuvan niin pitkälle maaliskuuhun, kuin sääennustukset kantavat. Saas nähdä, vietetäänkö minun 53-vuotissynttärit vielä pakkassäässä huhtikuun alussa...
Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viimeisen kirjoittelun.
Helmikuun toinen puolisko on koittanut ja ihanasti on lähtenyt päivä jo pitenemään. Toki helmikuun alku oli raaka pakkasten suhteen, mutta nyt tuo pakkasjakso meni jo rutiinilla. Nyt on lisäksi asteet nollan pinnassa, eli muukuttimille on oiva keli olla päivät jo ulkona ja nauttia olostaan. Kirskupakkasilla pääsivät tytöt vain syömään ulos ja...
Tammikuu on mennyt talvisten olosuhteiden kanssa painiessa. Päivät kuluvat karjalle vesiä lämmittäessä, vesisankoja kantaessa, tupien lämmittämisessä, puiden raahaamisessa ja paukkupakkasten aikaan jännittäessä, miten me kaikki (me ihmiset ja eläimet) näissä uusissa olosuhteissa pärjäämme? Elossa olemme ja pärjätty on, vaikka äärirajoilla ollaankin...
Kuva on internetin ihmeellisestä maailmasta, lähdettä en kyennyt jäljittämään.
Ihan kohta on kaksi kuukautta siitä, kun lehmät taittoivat kuljetusauton kyydissä tuon hurjan 1000 kilometrin matkan tänne keskiseen Suomeen. Samalla alkoi minun elämässäni täysin uusi ajanjakso, joka kestää nyt sinne asti kun meissä kaikissa henki pihisee.