Nyt se on pimeätä 🖤
Uuh ja puuh, kun onkin aikaa kulunut edellisestä blogitekstistäni! Tokihan tässä on tapahtunut jo yhtä ja toista sitten syyskuun. Monta mahtavaa asiaa ja monta huonoa asiaa on mahtunut ohikiitäneisiin kuukausiin. Toisin sanoen elämän makuista elämää jälleen kerran.
Ensinnäkin terveyshuolia on nyt mulla ollut viime aikoina: Oikeasta käsivarresta (kyynärpäästä) on osittain revennyt kaksi jännettä tuolloin kaksi vuotta sitten kesäkuussa, kun Kaamosta yritin lääkitä, kun se oli kastraation jälkeen todella kipeä. Kyynärpäälle ei voi tehdä mitään, koska leikkaus on vaativa, kun jännettä jouduttaisiin ottamaan jalasta ja raajan kuntoutumiseen menisi vähintään 6 kk ja voisi olla, että ehtaa ei enää tulisi sitten millään. Nyt hyvä lihaskunto on minut pelastanut tänne saakka ja sitä on vaalittava myös jatkossa.
Nyt lisäksi jo monta vuotta piinannut alaselkäkipu on pahentunut muutaman viikon kuluessa niin, että aamusta kestää kaksi tuntia ennen kuin pääsen liikkeelle. On katkokävelyä ja säteilyoiretta molempiin alaraajoihin. Kivut ovat melko järkyttäviä. Magneettikuvassa on selkäydinkanavan L4-L5 väli kaventunut ja juuriaukot myös. Onneksi ortopedille tulee aika 10.12.2025, jolloin päätetään, että sahataanko minua leikkauspöydällä vai mitä tässä aletaan hoitamaan ja miten? Vai pitääkö alkaa eläkepapereita rustaamaan ;) ?
Lisäksi työyksikkömme lakkauttaminen Keski-Suomen hyvinvointialueella on stressannut melko tavalla, vaikka asialle ei mitään voi, niin epätietoisuus tulevaisuudesta syö naista isosti. Lisäksi alalla on huonot työllistymisnäkymät tällä hetkellä, eli tilanne on kääntynyt lyhyessä ajassa päälaelleen. Nyt vain yritän kerätä rohkeutta heittäytyä tyhjän päälle, jotta luovuus pääsisi kukoistukseen ja sitä antaisi tilaa näin uudelle. Kun viimeisillä voimilla yrittää rääpiä siellä täällä jotain kasaan, niin mistään ei kyllä hyvää tule. Ei sitten millään muotoa. Olen uskaltanut paljon jo tänne asti, niin nyt pitäisi uskaltaa vähän lisää...
Lisäksi paikallisesti olen kokenut jonkin verran vastustusta, joka on syönyt naista myös omalta osaltaan. Kaikki ymmärtää sen varmaan, että jos joku haluaa ottaa elämäntehtäväkseen tehdä sinun elämästäsi helvettiä, niin kyllä ne helvetin esikartanon lieskat helmoja nuolee ja vie energiaa. Tämän yläpuolella vaan pitäisi jaksaa olla ja olla alentumatta taistelemaan taistelua, jossa ei ole mitään taisteltavaa.
Eli nyt on riittänyt itsestäni riippumattomia vastoinkäymisiä, mutta ihmeen tyynesti elämään ja ongelmiini suhtaudun. Ei voi valita vastoinkäymisiään, mutta omaan asenteeseen voi vaikuttaa, niin siihen satsaan nyt kybällä. Joinakin hetkinä tämä sujuu loistavasti, joinakin heikosti. Ihminen, kun sitä on vaan.
Vaikea maailmantilanne on vaikuttanut myös varainkeruuseen yhdistykselle. Roposia pitää yrittää raapia sieltä täältä ja mikään yritys ei tunnu saavan ilmaa siipien alle. Pienkeräys on tuottanut 1/5 siitä mitä aiemmin, verkkokaupassa on asioinut ainoastaan yksi ihminen ja kuinka sitäkin jännitti kamalasti, kun luulin, että tulisi tunkua, mutta väärässäpä olin. Yksin kun markkinoi ja hoitaa kaikki, niin nämä voimavarat riittävät vain määrään x tulosta ja sekin on vain hyväksyttävä.
Työtä minulle ei ole vielä tarjottu, mikä on ihmeellistä, koska jos minä olisin työnantaja niin ehdottomasti palkkaisin itseni, koska olen mainio työntekijä. Joku saa minusta vielä kultakimpaleen tai timantin tiimiinsä :D.
Tämä marraskuun pimeys on jotain sellaista, joka on vuosi vuodelta vaikeampaa. Syön D-vitamiinia purkit kolisten ja kilisten, jotta selviäisin sinne kevättalveen saakka. Samalla otsalamppu saa kasvaa otsaan kiinni, kun pimeydessä tarvitsee tehdä kaikki navettahommat ja koiranulkoilutukset aamuin illoin. Yleensä sitä istuu sen lyhyen valoisan ajan tietokoneen vieressä ja tekee töitä. Aika onneksi rientää kuin iltamissa, eli kohta se kevätkin on jo käsillä.
Minulla on tilan suhteen huikeita suunnitelmia, mutta nyt vähän jänskättää, että miten ne saa onnistumaan, jos ei ole työpaikkaa? No, aika senkin näyttää. Unelmat on hetkeksi jäädytetty, mutta joskus se on hyväksikin. Ehtii ideat maustumaan ja jalostumaan odotellessa. Sitä kun urautuu asioita ajattelemaan aina samalla tavoin, ei meinaa metsää nähdä puilta.
Nyt ois todella nastaa, jos joku ystävistäni pääsisi kyläilemään luokseni. Olisi niin paljon poristavaa, jotta tuntuu, että pää poksahtaa!
Mutta nyt muihin hommiin! Hyvää talvea ja joulun odotusta kaikille <3 !
Terveisin, Kati & MuuBändi