Vuosi on vaihtunut. Eletään armon vuotta 2022.

Kaamos on tältä talvelta lopuillaan. Muutama päivä enää ja aurinko hiippailee takaisin taivaankannelle. I H A N A A !

Talvi on tarjoillut pohjois-norjalaiseen tapaan kaikenmoista: upeita loimottavia revontulia, kirpeitä pakkasia, upeita pastellisävyjä horisonttiin, pari myrskyä ja järkyttävän harmaita sateisia päiviä, jolloin plus-asteita on useampi. Olosuhteet vaihtelevat niin, jottei meinaa mukana pysyä, mutta sen olen huomannut, että sellainen se talvi täällä Norjassa on.

Minun talveni on eittämättä pelastanut sauna, jossa olen hartaasti kylpenyt pari kertaa viikossa. Ukkoa en ole saanut sinne raahattua, ja näin saunasta onkin tullut minun pyhättöni. Joulupukkikin toi vielä ulkotykötarpeita grilliä varten, jotta saamme ensin saunan fiksata kondikseen (on melko laho) ja sitten kylkeen terassin grillipaikkoineen. Minä aion hankkia paljun, kun uskon, että sille on käyttöä.

Toinen puolisko nauttii työnteosta kodin ulkopuolella nyt siihen malliin, että kovasti olemme taistelleet tulevaisuudesta. Minä olen elänyt omannäköistä elämää jo pitkään ja kiertänyt maailmaa ja hankkinut elämyksiä, koska on ollut aikaa ja paloa. Nyt minä haluan asettua ja rakentaa mun paikkaa maailmassa ja luoda mun B&B-unelmaa. Se on täällä Norjassa, tänne minä haluan mummonmökkini rakentaa ja raahata mun lehmät mukanani hamaan hautaan. Torgeir haluaa nyt elää sitä elämää, jota minä olen saanut viettää KOKO elämäni, mutta josta hän on jäänyt paitsi ja janoaa vapautta elää hetkessä ja tarttua impulsseihin (vaikka ei vielä tiedä, että mitä tällä vapaudella tekisi), jonka ymmärrän paremmin kuin hyvin eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Ongelma on siinä, että ukkeli haluaa tehdä kaiken yhdessä. Visiot eivät mene täysin yksiin. Tästä ovat johtuneet viime aikojen haasteet ja ajoittaiset epätoivon tunteet (understatement of the millenium). Minä olen aina elänyt vahvasti itselleni ja aion tehdä niin vastakin.  Voi olla, että parempi puolisko tarvitsee erilaisen ihmisen rinnalleen? Toivon mukaan saamme nämä asiat ratkaistua ja elämä vihdoin tasottuisi uomaansa. Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet niin rankat, että juuri nyt ei enää jaksaisi...

Töissä on mennyt paremmin ja minua piinannut kollega on vaihtanut työpaikkaa. Hard rock hallelujah kuinka olen siitä iloinen! Olen osannut ottaa vähemmän vastuuta kantavan työotteen ja rajaamaan ponnisteluni inhimillisiksi. Ja samalla nauttinut työnteosta ihan uudella tapaa.

Samoin norjankielenkurssi on ollut oikein mukavaa vaihtelua arkeen ja uskon jopa oppineeni paljon! Kielen kanssa olen muutenkin rentoutunut, vaikka tietysti itseilmaisu on edelleen kovin heppoista ja lapsen kengissä, mutta periksi en anna!

Jäljellä oleva karja voi hyvin ja enää en itke joka päivä lypsylehmien teuraaksilähettämisen vuoksi. Se oli aivan kamalaa. Tyhjään navettaan meno ensimmäisenä viikkona repi sydäntä rajusti. Nyt pitäisi vaan voimia löytää ison navetan remontointiin lopuille eläimille. On ollut puhti pois, niin työt ovat edenneet hitaasti... 

Auton on ukkeli jo hankkinut (kun hajosi hänen pirssinsä lopullisesti alkutalvesta), eli pääsen taas kulkemaan jahka rajat jälleen aukeavat. Minun henkilökohtainen mielipide on se, että nyt rajoitukset seis ja eletään eteenpäin ja otetaan vastaan, mitä tuleman pitää. Omikron-variantti leviää niin tehokkaasti, jotta ei sitä mikään pitele. Hetken helpotusta tarjoaa rajoitukset, mutta koko ajan lähempänä hiippailevat infektiot myös omaa lähipiiriä.

Mulla on yläselkä oireillut jo pitkään ja käsivarret puutuilevat yöllä ja nukkuminen on ollut huonoa. Nyt kuukausi mulla on ollut kämmenien ja etenkin sormien oireilua ja vaikka yläselkä on parempi ja nukun paremmin, niin sormet ovat jäykistyneet, yöllä lukkiutuvat ja oireet jatkuvat vielä päivälläkin. Puristusvoimaa ei ole laisinkaan eikä tavarat pysy käsissä. Kaikki hienosäätö on kateissa, kun mitään ei tunne. Jännetupentulehdus siis kaikissa sormissa. Nyt annoin periksi ja varasin lääkärinajan. Pahaa pelkään, että tämä on osaksi sivuvaikutusta kolmannesta korona-rokotteesta, koska sormien oireilu on alkanut piikin jälkeen hitaasti pahentuen. Voi se toki olla edelleen yläselän oireiluakin. Nyt viimeiset kolme päivää ovat olleet tosi vaikeita. Nivelet eivät ole turvoksissa eivätkä kuumota, sormet eivät vaan toimi ja tottele ja ovat kankeat. Toki myös kolme päivää sitten säät vaihtuivat kirpeistä pakkasista vesisateisiin, eli se voi olla myös osatekijä, mutta sehän ei ole täällä ensimmäinen kerta, joten kenties se on hieman kaukaa haettua.

Nyt riittää jorinat, kylpyamme kutsuu!

Hyvää uutta vuotta 2022!