Uh huh tätä E L Ä M Ä Ä !
Näin se on elo kääntynyt syksyyn kuin vaivihkaa. Luonto hiljenee, vain tuuli yltyy. Usein usva kietoo aamut ja illat kätköönsä, luonto valmistautuu luopumaan, jotta voi keväällä ammentaa taas aurinkoenergiaa ja jatkaa kasvuaan.
On kaivettu niin itselle kuin Pihkalle heijastinliivit päälle kätköistä, otsalamput ovat rivissä tuulikaapissa pimeän ajan puhteita varten.
Rakastan loppukesää ja syksyä. Eläimetkin tykkäävät, kun on viileämpää ja itikoita on vähemmän. Tosin nyt on ollut polttiaisia piinana, kun elokuun loppu on ollut poikkeuksellisen lämmin.
Minun lomavaellus Ruotsin tunturiylängöllä Kungsledenillä meni loistavasti. Ei toki kommelluksitta, mutta nehän kuuluvat asiaan. Olen kovin itsestäni ylpeä, kun ennen kaikkea sain lähdettyä ja uskalsin antaa maailmani Nooran ja Petterin vapaaehtoisille hartioille. Olen aina ajatellut, että kukaan ei saisi olla korvaamaton tai muuten ei hyvät heilu. Minä en ainakaan ole.
Lomittajani olivat pitäneet kaikesta niin hyvää huolta ettei ollut tottakaan. Ihana tulla kotiin akut ladattuina ja maailma avartuneena ja huomata, että totta maar, homma pyörii ilman minuakin. Pitää siis jatkaa samaan malliin.
Vaelluksella myös sain elämääni etäisyyttä ja huomasin kovasti ikävöiväni eläimiä poissa ollessani, eli varmistui, että elän juuri nyt sellaista elämää, kuin todella haluan. En halua olla missään muualla enkä tehdä mitään muuta niin paljon kuin mitä nyt teen. Minulla on pysyvä paikka, jota kutsua kodiksi, jonne ikävöin. Tätä minulla ei ole ollut nyt viiteen vuoteen. Kaikki tässä välissä on tuntunut väliaikaiselta ja samalla elämä on ollut jollain tavalla turvatonta, päämäärätöntä.
Siitä huolimatta olen luopunut lähes kaikesta materialistisuudesta ja tinkinyt omassa elämässäni kaikesta omaisuudesta, mistä vaan suinkin olen voinut. Tämä vaatii jatkuvaa aktiivisuutta ja uskallusta pyytää apua. Kaikki, mitä omistan, olen jakanut ja olen valmis jakamaan muiden kanssa. Tarkoitus on aikaansaada viriili yhdistys, ihana virkistysalue ja lehmien loppuelämän koti - ja kaikki siirtyy yhdistyksen omaisuudeksi jahka tila on maksettu ja uudistettu ja nämä hommat hoidettu finaaliin. Tämä on minun perintöni maailmalle. Ja teen nyt lujasti työtä sen eteen, että perintö tulee olemaan hyvä ja aatteellisesti merkittävä ja että saan ympärilleni hyviä ihmisiä, joilla on sydän ja sielu kultaa, koska ansaitsemme toisemme <3 !
Tästä aasinsiltana pääsemmekin sitten niihin ei niin hyviin uutisiin: Meidän yksikkömme digitaalisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa todennäköisesti lopetetaan 31.12.2025. Tämä tarkoittaa minun kohdallani sitä, että minulle tulisi siirto joko Saarijärven tai Viitasaaren terveysasemalle, kun hyvinvointialue on sulkemassa kaikki lähimmät terveysasemat täältä Pohjoisen Keski-Suomen alueelta. Ilman autoa työmatkat 100 km/ päivä yhteensä, niin ei tule onnistumaan, eli minulla on suuri vaara jäädä työttömäksi. Tarvitsen tällä hetkellä etätyön tai muutoin todella joustavan työn autoetuineen, mikään muu ei tule kuuloon. Lisäksi palkka on niin pieni, jotta auton omistaminen ja pitkät työmatkat eivät ole kannattavia siltäkään kantilta. Kuluu aikaa ja rahaa ja jää aina vaan vähemmän elämiseen.
Juuri tilasin lämmitysöljyä talveksi ja kun asuu täällä landella, niin lämmitykseen menee 100-200 euroa kuussa nykykustannusten vuoksi. Kaikki on kallista. Mutta rakastan elämää maalla eikä minua saa enää kaupunkiin voimaan pahoin. Olen luonnon lapsi enkä juurikaan kaipaa ihmisten luomia mukavuuksia tai viihdykkeitä. Luonto ja elämä riittää minulle.
Terveydenhuoltoala on mennyt ihan orjan hommaksi ja ehkä olisi aika siitä uskaltautua irtaantua, koska se enemmän vie kuin antaa ja nykyiset hyvinvointialueet ovat työnantajina heikkoja ja sieltä pahimmasta päästä. Tehdään hyvin äkäisiä johtopäätöksiä ja muutoksia, joissa ei ainakaan näin ruohonjuurityöntekijän perspektiivistä ole päätä eikä häntää. Samalla on huoli kansalaisten hoidosta ja palvelujen riittävyydestä sekä omasta toimeentulosta, kun työehtosopimuksia rikotaan räikeästi ja ihmisoikeuksiamme poljetaan ihan lakimuutoksillakin. Ei ole enää ihmisen hommaa tämä.
Olen oikein työteliäs enkä ollenkaan nirso, eli teen jossain välissä työnhakuilmoituksen sosiaaliseen mediaan, jota toivon teidän jakavan. Olen avoin eri vaihtoehtoille ja en ole yhtään nirso työtehtävien suhteen, KUNHAN saan pitää eläimistäni, tilastani ja yhdistyksestä kiinni. Tätä elän ja hengitän nyt ja jatkossa.
En osaa olla kovin huolissani, vaikka ehkä pitäisi...?
Nyt on siis hyvät neuvot ja ideat tarpeen sekä konkreettinen apu!
Joskus toki tuntuu siltä, että elämä on ollut liian tuulista viimeiset vuodet ja vähempikin jallitus riittäisi, mutta toisaalta en olisi tässä elämässä unelmiani, jos elämäni olisi ollut toisenlaista. Näin ollen oma asenne ratkaisee sekä pitää jatkossakin uskaltaa olla avoimin mielin ja sydämin, luottaa, uskoa ja toivoa, että oikeat ihmiset löytävät luokseni. En ole yksin, emme ole yksin <3 .
Mutta tämä tarkoittaa myös, että pitää olla samalla varovainen, kehen luottaa ja kenet päästää lähelle. Nyt tarvitaan ihmisiä, jotka ovat sanansa mittaisia ja joilla on kyky nähdä epätyypillisiä ratkaisuja ja ovat valmiita tähän seikkailuun, kukin tavallansa, kanssani!
Miten niin jotenkin sydänalassa viriää toivo ja lämpö, että hyvä palkitsee ja että tulevaisuus on paljon valoisampi kuin sitä tohtisi toivoakaan?
Väriloistokasta, rohkeata syksyä meille kaikille!