Syksyn tuulahduksia

Ääääks; aika rientää niin vinhaan, jotta olisi tehnyt mieli pitää elokuun liepeistä kiinni ja estellä sen menoa - ja syksyn tuloa. Ei sen puoleen; rakastan syksyä, mutta syksyä seuraa armoton t a l v i ja on vielä edellisetkin kauhut mielessä -30-(-40)-asteessa peuhatessa. Pelottaa ja jännittää.

Syksy on ollut upea, en valita. Lämmin se on ollut myös pitkään, mutta armottomat kaatosateet siivittivät yhdistyksemme ensimmäistä virallista tapahtumaa. Kuraa, mutaa, liejua ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla - koko ajan. Syystalkoot lähestulkoon peruin, mutta olin ottanut viikon loman pätkän siihen väliin ja ajattelin, että tämä on matkallamme kuitenkin tärkeä etappi ja talkooväkeä oli tulossa Etelä-Suomesta asti, niin ei auta vesisateet markkinoilla. Ei muuta kuin talkoot pystyyn olosuhteista huolimatta!

Kymmenen ihmistä ilmoittautui yhdellä mainostuskerralla ja kaikki tulivat paikalle, vaikka sää oli mikä oli. Kaikki olivat lisäksi naisia, eli hyvä me! Asenne kaikilla kohdillaan <3 . Upeita uusia tuttavuuksia ja vaikka ulkohommat jäivät pitkälti tekemättä, niin saatiin parantaa maailmaa ja tutustua toisiimme ja ihmetellä liejuista tilaa ja sen toimintoja.

Mutta mikä ihaninta; Kati´s Pet Farm ry sai oman tilakyltin, joka ripustetaan ensi viikonloppuna paraatipaikalleen navetan kylkeen, Olen jopa tilannut erillisen spotin kyltin valaisemista varten näin syksyn ja talven pimeydessä. Samaiseen navetan kylkeen tulee myös kaksi liiketunnistuslamppua, jotka spottaavat nautojen liikkeet laitumella ja toivon mukaan ilahduttavat myös ohiajavaa liikennettä tämän elävän tilataideteoksen myötä. Kenties talvi ei tunnu niin pimeältä, kun on valoa ja elämää visiirissä, vaikka aurinko pysyy pääosin jemmassa.

Saimme myös oman kortin, jonka on suunnitellut Teija Rusila Art ja joka tulee myyntiin omaan verkkokauppaamme myös jahka sen viritämme tulille. Tällä hetkellä korttimme on myynnissä Teijan omassa verkkokaupassa ja saamme pienen provision sen myyntituloista. 

Kortin löydät täältä:
https://teijarusilaart.fi/products/teija-rusila-art-tukikortti-kati-s-pet-farm-a6-postikortti-leidit-laitsalla

Neljän viikon päästä lehmät ovat olleet täällä vuoden ja minä olen ollut vuoden Farmeri-Kati :D .  Onpa ollut aikamoinen vuosi sanon minä. Tämä on konkretisoitunut senkin myötä, että kirjoittelen pikkuhiljaa toimintakertomusta valmiiksi vuodenvaihteeksi, jolloin se julkaistaan vuoden tilinpäätöstietojen kanssa, josta selviää myös kahden pienkeräyksiemme tuotot ja käyttö sekä tilan muut kustannukset. Saatte näin hajua siitä, että mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut niin rahassa, ajasta ja tapahtumista puhumattakaan. Teen toimintakertomuksesta viihdyttävämpää luettavaa ja laitan siihen paljon kuvia, jotta pääsette pienelle vuoden aikamatkalle kanssamme. Toivon tämän tradition jatkuvan tästä eteenpäin juhlistaen aina kunkin toimintavuoden loppua.

Kohta lanseeraamme myös ensimmäisen YouTube-videomme. Se tulee olemaan esittely minusta, joten pikkuisen tylsä, mutta jahka päästään tilaan ja eläimiin, niin johan muuttuvat videot hupaisemmiksi. Ensimmäiseksi esittelen kuitenkin itseni koko tämän shown takana ja perustamani yhdistyksen, jotta pääsemme sitten siihen tärkeimpään, eli kuvaamaan ja kuvailemaan elämäämme näiden nelijalkaisten ystävien kanssa. 

Pääsin myös ensimmäiselle pikku lomalle, kun lähdimme Sirpan kanssa Ruotsin ja Norjan väliselle Riksgrensenille hakemaan mun lumikengät, ahkion ja läjän suksia kotiin Suomeen. Pikaisesti näimme myös entisen kumppanini, joka toi varusteet rajan yli. Ja voi hyvä tavaton, mikä liikahdus sydämessä. Muistin kuinka rakastin aikoinani, kuinka toivoin ja odotin yhteistä elämää Norjaan muuttaessani. Rakkaus hyökyaallon tapaan hujautti ylitseni ja olisin voinut jäädä entisen kumppanini kainaloon ikuisuudeksi! Muistin, mihin aikoinani ihastuin ja rakastuin. Paluumatkalla autossa tuli itku ikävästä, Norjan lopullisesta hyvästelemisestä. Ei tule enää ajettua Lilandiin varmaan ikinä. Muualle Norjaan ihan varmasti kyllä. Viimeistään ensi elokuussa, jolloin päätän Kungsleden-vaellukseni 430-470 km (reitinvalinnasta riippuen) Hemavaniin. Itkin lisäksi epäonnistunutta parisuhdettani ja kuinka elämä meitä kohteli, kuinka me kohtelimme toisiamme. Kaikki niin tuskallista ja toisaalta niin turhaa. Mutta elämä ei mene yleensä niin kuin itse toivoo ja haluaa, vaan sillä on ihan omat visionsa ja koreografiansa. Ja epäonnistumiset sekä pettymykset kuuluvat tähän olennaisesti.  En olisi tässä, jos en olisi aikoinani rakastunut norjalaiseen mieheen. Eikä minulla olisi lehmiäni ja Kaamosta ellei kumppanini olisi antanut niitä minulle matkaan, vaikka olisi itsekin kipeästi tarvinnut jokaisen ylimääräisen sentin, minkä eläinten lihoista olisi saanut. Tästä olen ikuisesti kiitollinen. Ehkä rakkaus lopulta voittikin...?

Onneksi ehdimme Sirpan kanssa nauttia myös Abiskon luonnosta, joka oli puhkeamassa ruskan loimotukseen. Kyllä myös tuo Ruotsin tunturiylänkö on upeaa ja jylhää seutua ja Abiskostahan Kungsleden-vaellus alkaa.

Neljän viikon päästä vietämme vuosijuhlaa, joka nyt tällä kertaa on tukijoillemme täällä paikallisesti, mutta tulee jatkossa olemaan joka vuoden lokakuun viimeinen lauantai ja kutsuttuna tulee jatkossa olemaan suurimmat tukijamme sekä aktiivisimmat jäsenet. 

Yhdistys avaa jäsenyyden vuodelle 2025 pian. Samoin aloitetaan eläinkummitoiminta. Joudun näitä vielä hiomaan hetken kuosiinsa ja tarvitsen siinä hippasen myös apua teiltä seuraajilta, mutta tästä lisää Facebookissa Kati´s Pet Farmin sivuilla pian. 

Ja jotain muutakin erityisen merkittävää tapahtui syyskuussa; nimittäin Nightwish julkaisi upean levynsä Yesterwynde, jota kuuntelen myös nyt kun kirjoitan tätä tekstiä ja sydän on pakahtua ylpeydestä! Mikä upea
B Ä N D I !

Itse sain flunssan heti, kun lomallani pääsin ihmisten ilmoille, joka on pitänyt minua otteessaan nyt viikon verran eikä loppua vielä näy, mutta saapa tehtyä näitä kirjallisia hommia, kun muuta ei jaksa...