Sydänkesän sykkeitä
Kesä on ollut kaikin puolin upea. Tosin juuri nyt on ollut lämmintä, mutta sateista ja tuulista. Minä en valita, kun ruoho kasvaa ja sähkö on halpaa! Eläimetkin tykkäävät, kun ei ole läkähdyttävän kuuma.
Nyt on kesälomat vietetty ja puuhaa tilalla riittäisi enemmän kuin mitä minä ennätän suunnitella, toteuttaa ja tehdä, joten yritän edetä asia kerrallaan.
Nyt Kaamoksen kastraatiosta on yli kuukausi, eli voinemme sanoa, että hän on parantunut hyvin. Rauhoittunut, vaikkakin on edelleen epäluuloinen mitä minuun tulee.
Aitamateriaali on kohta kasassa, eli aloitamme pikapuoliin tolppien tunkkaamisen maahan, jonka jälkeen alkaa kolmilankaisen high tensile-aidan väkertäminen. Tähän taidan tarvita fiksumpieni apua ainakin alkuun, jottei mene hyvät tarvikkeet hukkaan. Ja sitten se koittaa Kaamokselle aika päästä ulos laitumelle. Voi ihanuus! Siitä pitää ottaa videota teille sitten. Ja toivotaan, että kaikki menee hyvin, jottei meillä ole härkä kirmailemassa pitkin Keski-Suomea. Sen jälkeen Kaamos saa myös oleilla yhdessä tyttöjen kanssa muutenkin, jos sopeutuu laumaan hyvin. Eli pojan elämänlaatu kasvaa huimasti ja samoin minun. Jätkä on nelivuotias eikä ole saanut ulkoilla, joten on jo korkea aika.
Laitan myös pienkeräyksen pystyyn, lupa siihen on saatu jo, jahka saan sen aikaiseksi. Keräyksen nimi on Kaamos Kesäminttiin-kampanja. Yritän saada meidän nettisivut valmiiksi ennen sitä, niin saisin pienkeräystiedot myös sinne laitettua. Nämä lahjoitukset käytetään Kaamoksen kastraation. sorkanhoidon ja aitauksen maksamiseen ja samalla myös muut daamit saavat nauttia aitauksesta talvella ja niillä on turvallista olla tuossa autotien kupeessa. Samoin autoilijoilla on turvallisempaa, kun ei ole koiraa tahi kantturoita härästä puhumattakaan kirmaamassa autotiellä.
Syyskuun puolivälissä järjestän myös talkoot, joihin laitan kutsua sosiaaliseen mediaan tulemaan hippasen lähempänä itse ajankohtaa, kun ihmiset alkavat palailla lomiltaan arkeen ja suunnitella tulevaa.
Nyt koko heinäkuun mulla on melko kököt työvuorot, kun muiden lomien takia ilmeisesti on paljon yhden päivän vapaita. Mutta kun nyt jaksaa nämä pari tiukempaa viikkoa, niin sen jälkeen pääsen tekemään itse suunnittelemiani vuoroja ja ainakin omasta mielestäni vuorolistani ovat erinomaisia! On sitten taas elämänlaatu mallillaan.
Anna-lehteen tulee ensi viikolla haastattelu, josta tulee myös verkkoversio, jonka linkitän sitten nettisivuille sekä Facebookiin. Nyt nettisivujen avaamisen myötä alan työstämään asioita hieman isommalla vaihteella, kun on työkalu, mitä käyttää erityyppisissä kontaktoinneissa.
Ja nyt, kun tilalla viipottaa vasikka Toivotar, niin yhdistyksen nimi muuttuu Lehmien loppuelämän kodiksi. Ei ole sitten seuraajille harhaanjohtava.
Lokakuun lopussa säiden niin salliessa tilalla syttyy kokko. Se kruunaa ensimmäisen vuoden Suomessa yhdessä lehmien kanssa. Ja mikä tapahtumarikas vuosi tämä on ollutkaan!
Siitä myös alkaa sarjassamme meidän seuraava talvi, jota odotan kauhunsekaisin tuntein, mutta eiköhän siitä selvitä, kun selvittiin edellisestäkin?
Verevän rakastajan metsästys ei oikein ota sujuakseen, kun olen töissäni niin kiinni. Näyttää siltä, että täytyy keskittyä näihin nelijalkaisiin ystäviin eikä antaa ajatusten harhailla kakslahkeisiin. Vai voiko näin enää nykypäivänä sanoakaan, heh heh...? Olen tyytyväinen elämääni näinkin, niin ehkei pitäisi ahnehtia.
Alan suunnittelemaan verkkokaupan tuotteita myös, eli jos sinulla on ideoita, niin kerro ne! Tuotteet tulevat olemaan pääsääntöisesti kotimaisia, hyvälaatuisia sekä ekologisia. Toivon, että saan tuotteita, jotka ovat niin päheitä, että niitä halutaan ostaa, vaikka ne ovat kalliita ja vaikkei lehmistä niin välittäisikään. Rosan/ pinkin värisen stetsonin mä ainakin haluan! Laadukasta käyttötavaraa sen olla pitää.
Tällä erää ei kuulu tämän ihmeempiä. Hyvä niin. Vaihteeksi seesteisempää. Kivaa loppukesää kaikille!