Räntää sataa vaakatasossa
Puut räiskyvät hellassa, kynttilät palaa ja mieli yrittää rentoutua ja rauhoittua. Tosin yrittää, sillä sain tiedon, että huomenna lähtee loput Torgeirin karjasta välitykseen ja teuraaksi. Mukaan lukien mun Usko, Toivo, Roosa ja Ruskeatäplä. Itku on ollut herkässä tänään. Toivoa saa, että nämä ovat viimeiset sävelet tuotantoeläintaloudesta mun elämässä. Ettei tarvitsisi hyvästellä tällä tapaa lehmiä / sonneja enää koskaan. Minä en totu tähän koskaan. Sen voin jo varmuudella sanoa.
Mutta ei kaikki toivo ole menetetty, sillä nyt on kahdeksan nautaa tulossa uuteen kotiin Suomeen kuun lopussa ja alkaa todenteolla tämä mun uusi elämänvaihe! Jahka nyt parun täällä ikävääni, kun en voinut kahta navetallista ottaa mukaan ja pelastaa kohtalolta, johon ovat syntyneet, mutta sentään saan muutaman nelijalkaisen, norjalaisen, mutta suomenkieltä ymmärtävän naudan tänne omaa ja toivottavasti muidenkin elämää sulostuttamaan <3 .
Laboratorionäytteiden tuloksia odotetaan ja sen jälkeen on lupa tulla, jos ne ovat negatiiviset, eli puhtaat.
Kyytiä järjestän kuumeisesti paraikaa. Nyt saa taas jännätä, että saako seuraavan palasen paikoilleen ja arvolastini kotiin.
Nyt pitää alkaa navettaa viimeistelemään, koristelemaan, ruokaa ja kuivikkeita tilaamaan. Tekemistä riittää!
Haluan koristella mun pihan lyhdyillä, kodin kynttilöillä ja ammujen kortteerit LED-valoilla. Toivon mukaan saan Norjasta pian mun sukset talvirenkaista puhumattakaan 😂, niin sitten hyvä on talven tulla.
Nyt jo saa tupaa lämmittää melko kiihkeästi, jännä nähdä, miten todellisissa pakkasissa pärjätään, vai pitääkö mun ja Pihkan muuttaa navettaan myös?
Tuskaa ja toivoa kuuluu siis tänne juuri nyt. Elämää. Yhden ajanjakson päätös, seuraavan elämänvaiheen aloitus, tyhjä, puhdas sivu elämässä on kääntymäisillään. Toivottavasti mollivoittoinen sisältö vaihtuu valoisampaan ja iloisempaan. Toivottavasti yltiö-optimisti Kati löytyisi jälleen.