Pimeydestä valoon

Helmikuun toinen puolisko on koittanut ja ihanasti on lähtenyt päivä jo pitenemään. Toki helmikuun alku oli raaka pakkasten suhteen, mutta nyt tuo pakkasjakso meni jo rutiinilla. Nyt on lisäksi asteet nollan pinnassa, eli muukuttimille on oiva keli olla päivät jo ulkona ja nauttia olostaan. Kirskupakkasilla pääsivät tytöt vain syömään ulos ja muuten joutuivat olemaan sisällä, että navetta pysyisi lämpimämpänä.

Tammikuun sähkölasku ilman siirtoa oli 300 euroa, eli hurjat kustannukset tästä talvesta tulee. Minä jouduin sähköllä lämmittämään vesipumppua sekä öljysäiliöhuonetta. Muutoin lämmitin puilla ja öljyllä ja silti laskut oli tuota luokkaa. Mitäköhän ne on ollut niillä, jotka lämmittävät myös kodin sähköllä?

Äidin munuaissyöpä on levinnyt aivoihin ja aiheuttaa nyt sen, että aivoissa on turvotusta ja hän ei kuule puhelimessa eikä kykene enää sanomaan, mitä haluaa. Tämä on ollut minulle vaikeata, koska en pääse tilalta minnekään ja nyt ei puhelimessa voi enää puhua. Tämä uutinen oli kuin piste iin päälle rankan talven jälkeen ja sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, joka sitten tuli ja meni sitä seuraavat neljä päivää. Tilanne myös laukaisi kiusallisen unettomuuden, jonka kanssa tuskailen vieläkin.

Kokemus ei ollut mitenkään miellyttävä, mutta pysäyttävä. Tiesin, että nyt minun on tehtävä jotain auttaakseni itseäni myös. Liika on ollut vaan liikaa.  Nyt olen saanut meidän terveydenhuoltojärjestelmältä ja työterveyshuollosta sekä omalta työnantajaltani niin upeasti apua, että ei voi olla todellistakaan. Resurssit on niukat, mutta minä olen saanut apua niin hyvin, että olo on ollut kannateltu ja välitetty. Kiitos myös muutamalle hyvin erityiselle ihmiselle, jotka ovat minua näinä aikoina tukeneet, niin tuntemattomat kuin läheiset ystävät. Fiilis on kiitollinen ja tosiaan olen aloittanut työstämään viime aikaisia tapahtumia ja sukeltamaan mieleni syvyyksiin. Hyvin todennäköisesti kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä. Ja koska elämäni ensimmäinen ahdistuskohtaus tuli näin vanhana, on myös somatiikkaa/ kroppaa tutkittu ahkerasti. Olen talven aikana laihtunut sen, minkä lihoin Norjassa. Tämä tietysti on hyvä vain, mutta joskus syynä voi ollakin jokin somaattinen syy kuten kilpirauhasen liikatoiminta. Minulla toki myös varmasti vaihdevuosioireilu on ollut omiaan laukaisemaan myös oirehdinnan kaiken muun lisäksi.  Ja lopulta selvisi, että kilpirauhasen liikatoimintaa se ei ole ;), se tuli jo tarkistettua. 

Petteri, minun pikkuveli tulee minua lomittamaan niin, että ehdin äitiä katsomaan jahka tilanne stabiloituu niin, että hän pääsee lähtemään. Petteri on meistä lapsista äidille läheisin, joten nyt hänen on hyvä olla äitiä lähellä. Toivon mukaan minun vuoroni koittaa pian. Minulle on myös tarjoutunut lomittajia, josta olen niin kiitollinen, että meinaa itku tulla jo ajatuksesta. Tämä on lämmittänyt sydäntäni kovasti, enkä tule koskaan unohtamaan näitä tarjouksia. Mutta Petteri tuntee rutiinit ja eläimet, niin minun on helpompi lähteä, kun ei tarvitse olla huolissaan, mitä tilalla tapahtuu. 

Elämä on tarjonnut viimeisen plus neljän vuoden aikana paljon ongelmia, sitruunoita, mutta tuo minun paniikkikohtaus oli jotenkin todella käänteentekevä. Sen jälkeen olen löytänyt arjestani ilon ja läsnäolon. Mitä tahansa teenkin, teen sen täydestä sydämestä ja hutiloimatta, makustelen tunnelmia. Huoliajatukset, jotka pörräsivät 24/7, pörräävät enää vain yöllä, kun olen heikoimmillani ja muu maailma tuntuu nukkuvan ja on n i i n pimeätä. Tähänkin olen kuitenkin oppinut suhtautumaan lempeästi, panikoimatta ja pakottamatta. Ihan kuin joku olisi iskenyt lekalla päähän ja jokin minussa on muuttunut. Ihan hassua.  Suhtaudun tähän itsetutkiskelumatkaan suurella mielenkiinnolla ja uteliaisuudella. Pitää opetella pysähtymään itsensä äärelle uudestaan ja pitämään itsestään. Jossain matkan varrella olen hukannut itseni itseltäni ja keskittynyt vain elämän tarjoilemiin kurjuuksiin. Mutta nyt kevätauringon alla on aika kaivaa se minun oma aurinkoni jälleen esiin lämmittämään ja loimottamaan. Ei se suinkaan sammunut vielä ole.

Eli kohti valoa mennään - voi kevät, tule pian!