Paska talvi.

Nyt on äkäiset tunnelmat: Ensin lunta on ootettu kuin kuuta nousevaa ja sitten kun sitä saimme vasta tovi sitten, niin sitä lankesi huudeille sellainen määrä, että lumivyöryvaroitukset aktivoituivat ja vuorille ei ollut asiaa... Kuitenkaan lunta ei tullut riittävästi maastohiihtolatujen aukaisemiseen. Nyt sitten on satanut useamman päivän vettä esterin paremmalta puolelta ja lumi suli. Harmaata moskaa vaan siellä sun täällä.  

A N K E A T A .

En edes kuvaa viitsinyt teille ottaa. Kohta on maaliskuu ja kohta tulee kevät. Hiihtosesonki jää kyllä auttamattoman lyhyeksi täällä nyt. Lisäksi Korona on todellakin rajoittanut elämää suunnattomasti ja nyt alkaa olla päänuppi lujilla. Itse olen koronarokotteet jo saanut ja niistä sivuoireet kärsinyt, mutta nyt sitten Suomeen on julistettu jälleen poikkeustila, joten jää nähtäväksi, että saako huhtikuun lomat pidettyä kuten on suunniteltu; hiihtovaelluksen merkeissä laatuseurassa Kilpisjärveltä Haltille. 

Meille on siunaantunut nyt yhteensä 6 vasikkaa reilun viikon sisällä. Kaksi on vielä tuloillansa. Talvi on ollut niin poikkeuksellisen kurja, että eläimetkään eivät ole päässeet ulkoilemaan. Kerta kaikkiaan sellaista normaalitalvisäätä ei ole ollutkaan. Jos on ollut hyvä sää, niin on ollut kireät pakkaset. Kaikki täällä Pohjois-Norjassa on niin ekstremeä.

Ensimmäinen syntynyt vasikka sai nimekseen Lumi, toinen Marit. Jälkimmäinen nimettiin naapurin emännän mukaan, jolla sattuu olemaan sama syntymäpäivä kuin meitin vasikalla! Lopuille pitänee keksiä nimi piakoin jahka heihin tutustuu niin paljon, että näkee, minkälaisia persooniansa ovat.

Mun mussukka Kaamos-härkänen on kasvanut jo isoksi. Ihana itse suloisuus on. Kaamosta vaivaa vaan pienen pieni yskä (on vaivannut jo ihan syntymästä asti) ja toivomme, että se ei aiheuta ongelmia mun lapsukaiselle. Muuten on niin hyvinvoiva, että en ole asiaa vielä eläinlääkärille mainostanut. Jahka tulee oikea ongelma ja joudumme hänet paikalle soittamaan, niin tuolloin pitänee pistää keuhkot kuuntelemaan mun vaaviltakin. Kuvia laitan jahka saamme eläimet ulos kirmaamaan, jotta on jotain, jota kuvata.

Olen lukenut ensimmäisen kirjan kokonaan norjaksi. Se on hyvä juttu se, eli jotain hyötyäkin tästä kotinurkissa lymyilemisessä. Siitä se englanninkielikin alkoi aikoinaan taittua sujuvammin, kun sanavarasto kasvoi vaivihkaan kirjojen lukemisen myötä. Vaikeinta on aina aluksi olla keskittymättä vain ja ainoastaan siihen, mitä ei ymmärrä, vaan ottaa ylimalkaisempi asenne, että asiayhteydestä lopulta kaikki aikanaan selviää - kunhan lukee vain. On se mystistä se.

Vielä toistaiseksi kirin itsekseni norjankielen kursseja. Tasot A1 ja A2 lähes suoritettuna. B1 suoritan vielä itsekseni ja sitten ampaisen kurssille, näin saa hippasen fyrkkaa säästettyä, kun ovat hirvittävän kalliita. Kaikki suunnitelmat etenevät omalla painollaan ja se on hyvä se.

Mun päässä pyörii vaan loma-ajatukset hiihtoretkineen, eli jos ei tänne sada uutta lunta pian ja olosuhteet normalisoidu, niin täytynee sijoittaa roposia matkailuun. Voi peräti vierailla naapurilääneissä *kotimaan* matkailua tukien. Pitää tehdä pikkuisia *husmorferie*-reissuja, kuten täällä ilmaistaan ;).

En keksi enää mitään kirjoitettavaa. Kirjoittelen jahka lumi on maassa, aurinko helottaa ja elämä hymyilee! Sitä odotellessa....