Pääsiäisen kynnyksellä
Loikoilen sängyssä ja odotan parempaa puoliskoa ja hauvoja navetalta kotiin miettien samalla, että mistä ihmeestä aloittaisin tarinoinnin? Taas on ehtinyt sattua jos vaikka yhtä ja kolmatta niin ettei meinaa ehtiä henkeä vetäistä välissä...
Viimeksi kirjoittelin paskasta talvesta; mitään parempaa ei kuulu tällä sektorilla. Nyt odotan hiihtoretkien sijaan, että tulee lisää loputtomia vesisateita ja sulaisi loputkin sohjot pois ja pääsisi sutimaan tuntureille ilman niitä suksia.
Mulla lähestyy 50 vee synttärit ja piti lähteä niitä naisporukalla juhlistamaan hiihtovaellukselle Kilpisjärveltä Haltille, mutta nyt on taas koronatilanne maailmalla kiristynyt siihen malliin, että Norja rankaisee takaisintulijoita hotellikaranteenilla, joten ei taida olla Suomen puolelle nyt edelleenkään mitään asiaa. Muut seurueestamme pääsevät reissuun ja olen niin kateellinen! Nyt pitänee keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä omassa maakunnassa, joka onneksi luonnoltaan kuuluu Norjan parhaimmistoon, eli eiköhän sitä jotain tule keksittyä. Ihan yksin täytynee omia viiskymppisiä veivata. No II, pieniähän nämä ongelmat vallan ovat, eli ei kait kannata valtoimenaan valittaa...
Tein pienen joskin ihanan reissun Lofooteille, koska jäin sairauslomalle väsymyksen ja vatsan oireilun takia. Gastroskopiaan oon nyt jonossa, vaikka hirvittää. Urps. Mullahan on ylävatsa oireillut pitkään eikä tämä stressi täällä ole oireita helpottanut. Nyt sitten tuli täysi stoppi tulehduskipulääkkeiden käytölle ja pakkoloma.
Tähän pakkolomaan vaikutti myös se, että sain työpaikallani hippasen ikävämpää julkisuutta ihan koko Evenesin kunnan terveyspalvelujen työntekijöiden facebook-sivulla/ ryhmässä (100 jäsentä) , kun eräs esinaisistani oli ratsannut ja raivannut "sijaiskaappeja" ja sen seurauksena mun kaapin sisältö päätyi kaikelle kansalle pällisteltäväksi. Ja joo, ei ollut nimeä eikä lukkoa, kun on korona päällä, niin taloon ei pääse ulkopuolisia valvomatta ja kun tulin taloon olin määräaikainen, eli minulla ei ollut omaa kaappia, mutta nyt vakinaisena on. Ja itse asiassa on ollut koko tämän ajan sama kaappi, kun kukaan ei ole kaappiani käyttänyt, koska kun oven avaa, niin on selvää, että kaappi on varattu!
Noh, lisäksi minä olen taskustani heittänyt kaappiin työvuoron päätteeksi vain kamat ulos ja ajatellut, että joskus siivoan sen, mutta pomo ehti ensin. Mulla oli mm. käytetty Klexane-ruisku (verenohennuslääke), Dulcolax-peräpuikko ja Microlax-peräruiske (ummetuksen hoitoon), 2 Atarax allergiatablettia sekä 1 oma Panacod-poretabletti kuukautiskipuihin. Lisäksi kaapissa oli mun treenivaatteet kenkiä myöten, alusvaatteita, terveyssiteitä, sukkia, työkengät ja kaikki muutkin varusteet - you name it. Ei ollut koskaan käynyt mielessä, että tarttis näitä julkisesti esitellä. Ja joo, kyllä tiedän, että ei tällaisia lääketuotteita pitäisi kaappiin jättää, mutta minkäs teet, housut kintuissa mut nyt yllätettiin? Lisäksi tuntui erityisen pahalta, koska suurin osa ihmisistä kyseisessä ryhmässä ei tiedä, että mitä nämä lääkkeet ovat ja varmaankin pitävät minua vähintään narkkarina! Joka rööriin täytyy lääkkeitä tunkea!
Olin menossa iltavuoroon, kun näin tämän postauksen ja meni kaffet väärään kurkkuun. Vastasin postaukseen, että ootte sitten siivonneet mun kaapin? Tämänkin ihan julkisesti. Tämän jälkeen alkoivat työkaverit postailemaan julkaisuun kannanottoa tavasta käsitellä asia, joka ei liene kuuluvan kyseiselle foorumille tällä tavalla esitettynä. Ja esimieheni lopulta poisti julkaisun.
Kahden seuraavan iltavuoron aikana sain niin hurjasti kollegoiltani tukea, jotta en ole koskaan moista kokenut! Samalla toki oli hieman kaksijakoinen olo siitä, että olenhan syyllinen syytöksiin, jotta mahdanko ansaita kaikkea tätä tukea?
Mutta kaiken stressin jälkeen tämä tuntui kuin kurjalta pisteeltä iin päälle. Olin itkuinen ja itkuhan sitten lääkärilläkin mahavaivoja valitellessa pääsi. Tämä kun ei ole ainoa asia, vaan tosiaan myös tämä venäläinen minua inhoava hoitaja, joka minua vastaan työpaikalla kamppanjoi ahkerasti, niin sai sillä hetkellä otteen niskani päältä ja tuntui, että eihän tästä mitään tule! Seinät kaatuu päälle. Rajansa on kaikella. Liian paljon on ollut lyhyessä ajassa vaikeuksia. Liian vähän on ollut onnistumisia.
Lääkäri ilmoitti vaan, että rauhoittelet nyt mahaa kolme viikkoa ja alat katselemaan toista työpaikkaa. Mainio tyyppi! No nyt rauhoitellaan mahaa ja mielipahaa. Ja mietitään elämän seuraavia siirtoja...
Vasikoita on pullahtanut maailmaan ahkerasti (10 kpl) ja nyt mulla on jo reipas 20 nautaeläintä, jotka olen nimennyt rakkaudella ja auttanut elämän alkuun. Nyt vaan sais kesä tulla, jotta eläimet pääsisivät laitumelle kurjaakin kurjemman talven jälkeen.
Kaikesta huolimatta päivät pitenevät ja olen hyvin toiveikas. Eiköhän tällä kaikella ole tarkoituksensa ja paineessa puristuu timantteja ( = lue huom. hermoraunioita)... vai mitessenytmenikään...?
Anyhow kaikille hyvää pääsiäistä ja kivaa kevään jatkoa!