Marraskuun jorinoita

Minun piti kirjoittaa blogi-teksti, kun tulin tänään kotiin iltavuorosta, jonka tein Karstulassa ja ajattelin, että hirmuinen härdelli odottaa tilalla, kun kaikki nelijalkaiset ystävämme odottavat mammaa kotiin ja huutavat navetalla tai piha-aitauksessa, mutta mitäpä vielä; ilta oli ihana, pieni kevyt pakkanen, maa hennossa lumiriitteessä (joka peitti kivasti pihan liejut) ja tilalla hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Oli ihana tulla kotiin, kun kaikilla oli kaikki hyvin. Vaikka navettahommat aloitin vasta klo 22, niin homma sujui raukean rauhallisesti.

Pihkalla oli myös kiva päivä, kun sai olla Tarjan ja Kaukon hemmoteltavana Karstulassa. Nyt on hyvä fiilis ja kohta tutumaan. Viikonloppu on navettahommien lisäksi palkkatyötä.

Talvi tuli - ja talvi meni tässä välissä ja mieli on ollut maassa, kun on ollut harmaata ja märkää ja saa hiihdellä vuorokauden läpeensä kuravaatteissa. Tämä ei ole kivaa. Mutta jos se talvi nyt tulisi taas ja tällä kertaa myös pysyisi. Pääsisin myös ulkoiluttamaan Norjasta kotiin Suomeen roudattuja suksia.

Olen saanut paljon urakoitua navetalla ja paljon on vielä tekemättä, muttei kohtuuttomasti. Tämäkin tuntuu hyvältä. Hommat etenevät vääjäämättä, vaikka välillä tuntuu niin tahmealta ja hitaalta tämä tekeminen, kun yritän kunnioittaa oman jaksamiseni rajoja, mutta silloin muistutan itseäni, että olen saanut jo ihmeitä aikaan ensimmäisen vuoden aikana. Pitää nauttia myös elämästä ja olemisesta. Asiat menevät aina tavalla tahi kolmannella maaliin tai ainakin eteenpäin.

Viemäri kotona ei skulaa edelleenkään, mutta minä pärjään. Vieraat eivät välttämättä. Suihku ja sauna toimivat ja sieltä eteenpäin viemäri on kondiksessa, mutta keittiön viemäri ja vessa ovat poissa käytöstä. Nyt elän siis ihan mökkiolosuhteissa. Onneksi rakastan myös telttailua, eli jollain tapaa tykkään askeettisuudesta. Meistä keski-ikäisistä tulee oman käsityksemme mukaan mukavuudenhaluisia, mutta väittäisin, että oikea sana on laiskoja ja huonokuntoisia ja mukavuudenhaluinen vain kuulostaa paremmalta omaan korvaan. Jos nyt en pystyisi kyykkypaskalle, niin jopa olisi elämä sinkeätä. Mutta tämä ei ole naurun asia. Moni ikäiseni on jo ihan rapakunnossa. Pitää olla kiitollinen työteliäästä, kestävästä kropasta ja yrittää myös vaalia sen terveyttä. Ah mitä luksusta se sitten on, kun saa nauttia taas kaikista toimivista fasiliteeteista. Arki on sitten yhtä juhlaa!

Nyt tässä talven kynnyksellä on vastoinkäymisistä huolimatta levollinen olo. Nyt on jonkinlainen käsitys siitä mitä talvi voi tuoda tullessaan ja usko sekä luotto siihen, että me pärjätään. Olen valmistautunut kaikilla niillä tavoin, kuin vain voin, näillä omilla resursseillani.

Yhdistyksen saralla tulee tapahtumaan tässä muutaman kuukauden sisällä hurjasti. Olkaapa siis kuulolla! Taustalla on tehty töitä vääjäämättä ja olen saanut ihan mahdottoman asiantuntevaa ja osaavaa apua monella saralla, josta osaan kyllä olla kovin kiitollinen. On niin nastaa, kun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin ja itse.

Mulla ei ole oikeastaan muuta asiaa. Nyt vaan tuli yhtäkkiä sellainen fiilis, että onpa kiva pössis, jonka haluan jakaa teidän muiden kanssa, eli olette mielessäni.

Hyvää yötä siis! Yrittäkää olla stressaamatta joulusta, nauttikaa sen tekemisestä ja jos ei hotsita, niin tehkää vähemmän. Minä aion hieman kausivaloja viritellä tilalle ja kynttilöitä olenkin ahkerasti polttanut jo kuukauden päivät. Ihanaa, kun kolmen viikon päästä päivän lyheneminen loppuu ja valoisa aika alkaa pidentyä hitaasti, mutta varmasti. Jos jossain vaiheessa saisi glögiä ostettua ja pipareita aurajuustolla, niin sepä olisi siinä <3.

Taustakuvassa on Lempi vasikkana.