On ihan käsittämätöntä miten aika rientää!

Minulle tämä sydäntalvi ja lopputalvi on ollut spinaalistenoosin, eli selkäydinkanavan ahtauman aiheuttaman selkäkivun värittämää. Kipu säteili pahimmillaan molempiin alaraajoihin ja lähes invalidisoi minut toviksi ennen leikkausta - ja myös valitettavasti sen jälkeen.

Hermokivut ovat luonteeltaan j ä r k y t t ä v i ä eikä niiden luonnetta täysin ymmärrä ennen kuin ne itse kokee. Samoin paraneminen hermoston osalta on kysymysmerkkejä ja hitautta pullollaan eikä kukaan osaa antaa mitään eksakteja vastauksia. 

Leikkauksen jälkeen luulin, että kivut jäivät leikkauspöydälle ja olin aivan varma, että olisin työkykyinen kahden viikon päästä leikkauksesta. En olisi voinut olla enemmän väärässä ja nyt sairausloma jatkuu näillä näkymillä ainakin tämän kuun loppuun.

Vielä kävelyni on rajoittunut tontilla hiippailuun, jonka jälkeen täytyy aina päästä pitkälleen. Samoin pitemmän pätkän jälkeen istuen joutuu ottamaan tovin vaakatasossa sen päätteeksi.

Meidän työtilanne on edelleen täysin auki Keski-Suomen hyvinvointialueella eikä tämä nyt minun neuvotteluasemia ainakaan kohenna, eli sikäli on kurjaa olla löyhässä hirressä edelleen, vailla väylää, mihin energiaa suuntaisi. Eli meidät ollaan uudelleen ohjaamassa terveysasemille tai irtisanotaan. Mutta tämä on trendi yhteiskunnassamme nyt ja koska en ole tässä yksin, niin se tuo kuitenkin hieman lohtua. 

Pääpaino on paranemisella ja kaikki muu voi odottaa. Tässä on uuden oppimisen paikka minullekin, joka olen aina mennyt tahdonvoimalla läpi harmaan kiven. Nyt olen kohdannut tilanteen, jossa tahdonvoima ei auta.

Elämä soljuu erä kerrallaan ja lääkitys kevenee pikku hiljaa. Nyt on enää Panadol ja Burana käytössä ja kivut pysyvät kohtuullisina, eli olen ottanut tämän paranemisen merkkinä. Kipua on koko ajan hieman, makuulla ei juurikaan.

Kaikessa on kuitenkin aina puolensa. Nyt olen tarvinnut tilalla apua ja olen sitä saanut niin yllin kyllin, että olen suorastaan liikuttunut. On ihana, kun ihmiset tulevat auttamaan, jopa ventovieraatkin! Ja kauaa ei pysytä ventovieraina.

Porukka ajelee tänne Etelä-Suomesta ja ottaa homman haltuun. En ole enää millään tavalla yksin! Ja uskon, että jos ja kun selkä on kondiksessa, niin nämä ihmiset jäävät elämääni ja kohtaamisemme ei jää ainoaksi.

K I I T O S ! Apua saa, kun sitä pyytää. Siis todella pyytää. Olen oppinut yhden elämän tärkeimmistä asioista; yksin ei pärjää.

Kaiken lisäksi yhdistyksen asiat ovat ottaneet aimo harppauksen eteenpäin, kun *lomittajani* ovat myös alkaneet ideoimaan puolestani ja näin nyt työstetään monta upeaa ideaa toimintaan jo ensi kesäksi.

Lehmät lumoavat ihan vain olemuksellaan ja aitoudellaan ja kirvoittavat ihmisissä iloa ja ajatuksia, että miten useampi ihminen niistä voisi nauttia.

Yhdistykselle tulee kaupallista varainkeruuta, mutta kaikille, jotka ovat matkaamme auttaneet, on ovemme auki jatkossakin euroja ajattelematta. Toimijat on toimijoita ja asiakkaat asiakkaita.

Ja mä rakastan ihmisiä, jotka toimii ja tekee ja joiden huulia ei tuuli heiluttele! 

Pian alkavaa kevättä odotan ihan hurjasti. Toki talvikin on ollut upea, mutta pörssisähkön hintojen heiluessa taivaissa ja selän rajoittaessa puiden raahaamista tupaan ja saunaan, niin kaipaan jo lämpöä.

Rakastan hiihtämistä, mutta hiihdot siirtyvät ensi talveen paranemista odotellessa. Nyt suositeltuja lajeja ovat kävelyn lisäksi pyöräily, vesijumppa ja vesijuoksu.

Lehmillä on asiat hyvin, ovat tykänneet talvesta pois lukien Lempi, jonka yskä on taas asteittain pahentunut pakkasten pitkittyessä. Oman kylän eläinlääkäri tulee reilu viikon päästä ottamaan verinäytteet, jotka on jo kertaalleen otettu, mutta hukkasimme toisen koeputken siinä sählätessä, niin nyt homma uusitaan. 

Lehmät tykkäävät pakkasesta sinne -15 asti ja usein noissa asteissa vielä pötköttelevätkin heinien päällä ulkona. Jos pakkanen on kireämpää, märehtivät ne mielellään sisällä pehkun päällä, joka lämmittää alta. Ulkona käyvät silti mieluusti syömässä.

Tilan tapahtumat alkavat maaliskuussa vuoden 2026 osalta. 

22.3.2026 on meillä vuosikokous, eli tulkaa mukaan jäseneksi! Etänäkin voi osallistua! Kukin tavallaan siis. Olisin niin iloinen, jos saisin mukaan porukkaan myös teitä kauempana asuvia ihan ideoimaan tulevaa toimintaa ja jokaisella on jotain erityistä osaamista, jota saattaa yllättävällä tavalla tarvita toiminnassa, vaikka sitä ei osaisi itse etukäteen hahmottaa. 

Huhtikuun puolivälissä järjestämme kahden päivän klapintekokurssin naisille, josta tulee huisin hauskaa. Näin sähkön hinnan ollessa korkea ja sähkön tuontantovarmuuden epävarmaa, niin ihmiset lämmittävät kotejaan enemmän puulla - niin nyt pääsee osallistumaan hauskassa ja hulvattomassa porukassa! Rohkeasti mukaan!

Klapikurssi naisille - Kati's Pet Farm

Avoimet ovet vietetään 25.-26.4.2026 klo 12-16

Avoimet ovet - Kati's Pet Farm

Päivitämme parasta aikaa nettisivujamme, eli käykää tutustumassa:

www.katispetfarm.fi

Mutta nyt nukkumaan! Ihanaa viikon jatkoa itse kullekin!