La Gomera
Minä olin ihan ok lähteissä, mutta Helsinki -Vantaan lentokentällä eräs lapsi oksensi lattialle vessassa ja kas kummaa, kolme päivää myöhemmin sain vatsataudin ja kummastakin päästä lorisi, eli noroviruksesta varmaan oli kyse. Onneksi Tuija ei tätä pöpöä saanut.
Yksi vuorokausi tähän lomasta suttaantui, eli vähällä pääsin.
La Gomera on täynnä, siis pullollaan vaellusreittejä ja lähes kaikilla turisteilla on vaellussauvat matkassa, joka lämmittää tämän ikiliikkujan sydäntä. Korkeuserot ovat suuria ja rinteet jyrkkiä. Tuijan jalat eivät pelitä koronan jälistä ja hän kävelee näitä kylänraitteja ja minä koluan vaellusreittejä reidet väärälläni, pohkeet ja pakarat huutaen hoosiannaa.
Saari on kaunis ja vehreämpi kuin esim. Teneriffa. Hermigua sijaitsee vihreässä laaksossa, jossa viljellään pääosin banaania. Lisäksi viljellään mangoja, granaattiomenoita, mandariineja, kastanjoita sekä perunaa ja muita vihanneksia.
Paikalliset puhuvat vain espanjaa ja muutaman sanan saksaa, koska täällä on eniten saksalaisia ja ranskalaisia vaellusturisteja.
Ruokakulttuuri ei ole hääppöinen ja ruoka on melko kallista tasoonsa nähden. Kulinaristeille ei siis ole juurikaan tarjontaa. Samoin täällä on todella pieniä supermarketteja, joissa tarjonta on heikohko, eli melko kaljapainotteista on ruokavalio meillä 😂. Se on halpaa ja hyvää!
Paikallisbussilla ollaan käyty nyt San Sebastianissa ja Vallehermosassa sekä Valle Gran Reyssa.
San Sebastianissa positiivista on uimaranta, joka on uintikelpoinen. Muuten luonto on kuivaa ja karua, ei lainkaan niin vehreätä kuin kotikylässämme Hermiguassa. San Sebastianista operoivat myös laivat muille Kanariansaarille. Hintataso on kalliimpi ravintoloissa kuin Hermiguassa.
Vallehermosa on viehättävä pikkukylä laaksossa, melko lähellä Garajonayn kansallispuistoa. Palvelut ovat helposti ja nopeasti löydettävissä ytimekkäästä keskustasta.
Valle Gran Rey on upeassa, jylhässä kanjonissa meren rannalla ja selvästi saksalaisturistien suosikkipaikka. Sekin sijaitsee melko lähellä kansallispuistoa, mutta matka meren ääreltä ylös kansallispuiston usvametsiin on melkoinen! Jos siis patikoida haluaa.
Minä halusin siellä uimaan ja singahdin sankalasit päässä Atlantin houkutteleviin kuohuihin, jotka ensin meinasivat viedä shortsini mennessään ja lopulta iso aalto kaatoi minut ja vei silmälasini. Minulla on vahvat monitehorillit. Kaukonäkö on -6 luokkaa ja lähinäkö +2 pintaan, eli toisinsanoen olen melkein sokea. Onneksi Tuijan kanssa olen reissussa, niin kämpille löysin takasin. Onneksi on piilolinssit matkassa myös. Matkavakuutuksesta täytyy yrittää ruinuta palautusta.
Saamme myös vieraita Suomesta, kun mun ystävät piipahtavat meitä moikkaamaan Teneriffalta käsin muutamaksi päiväksi. Käydään patikoimassa tietty 👍.
Liskoja täällä on runsaasti Tuijan kauhuksi. Minusta ne ovat sympaattisia. Tuija nukkuu valot päällä, jotta liskot pysyvät poissa. Minua ei liskot hetkauta. Muutenkin patikoidessa ei ole mitään kauhistuttavaa vastaan tullut, jos ei vuohia ja lampaita pelkää ja mukaanlasketa?!
Ilmasto on aivan täydellinen! Päivälämpötilat +24-28-astetta ja yöllä sinne +14-18. Miellyttävä, samettinen ilmasto. Ylhäällä vuorilla on raikasta. Kaikkina päivinä on paistanut aurinko. Pari kertaa satanut pikkuisen ja laaksoissa vetää ajoittain pilveen, mutta se ei mitään haittaa
Unohdin kirjoittaa, että minä myös kaaduin patikoidessani melko pahasti 🫣. Lähdin jyrkällä rinteellä liukkaalla mudalla liukumaan vauhdikkaasti alas ja oikean jalan kengän kärki osui juurakkoon, josta lensin mahalleni rinteeseen, mutta onneksi vasemmalla kädellä sain kiinni toisesta juurakosta ja sain ilmalentoni pysäytettyä. Oikea kyynärvarsi otti osumaa ja samoin vasen sääri. Lisäksi aurinkolasitkin jäivät mystisesti alleni 😂. Mutta elossa olen edelleen ja kohellus jatkukoon...
Puolivälissä lomaa olemme. Kirjoittelen jatkoa matkakertomukseen jahka kokemuksemme karttuvat.