Korona-karanteeni
Maailma on mullistunut ylösalaisin sitten viime kirjoittelun, joka oli aikana ennen korona-virusta.
Norjassa ryhdyttiin massiivisiin rajoitustoimiin jo ennen Suomea. Täällä kunnallispoliitikot ovat hoitaneet paikallisesti käytännön järjestelyt, joka on mielestäni ollut todella tehokasta ja käytännönläheistä. Itse asumme Nordlandissa Pohjois-Norjassa, Evenesin kunnassa ja meidän kunnassa ei ole yhtään korona-tartunnan saanutta tiettävästi. Tosin lähimmät korona-potilaat asuvat muutaman kymmenen kilometrin päässä, eli se lienee vain ajan kysymys, että milloin virus rantautuu meillekin.
Itse olen siinä mielenkiintoisessa tilanteessa, että olen Suomen kansalainen. Eli Norjan valtio ei voi velvoittaa minua pakkotyöhön, mutta Suomen kylläkin. Kutsua odottelen. Kutsua, josta aion kieltäytyä.
Norjassa on kerätty V A P A A E H T O I S I A terveydenhuoltolan ammattilaisia yli 40 000 koronarintamalle, joka riittänee täällä taistoon. Suomessa pakotetaan jo selkä seinää vasten ajetut hoitajat pakkotöihin. Osa lomapäivistä on jo mennyt, pekkaset viety sekä lomarahoja leikattu kuntasektorilla. Nyt on sitten lomat peruttu ja viedään ne loputkin eväät lounasrasiasta Suomen ammattilaisilta. Täällä on parempi resurssointi ja parempi palkka. Heti luvattiin 300 % ylityökorvaukset niille, jotka vapaaehtoisesti joustavat tässä tilanteessa meidän kunnassa. Me vakkarityöntekijät olemme ikäänkuin suojattuina, koska työskentelemme osastoilla, jossa on kunnan vanhimmat ja vaikeimmin sairastuneet potilaat, eli meiltä on lisätyöt esim. muissa yksiköissä, kunnissa tai kaupungeissa kielletty. Lomat pyörivät normaalisti ainakin vielä. Juuri tänään kesälomatoiveet ilmoitettiin työnantajalle.
Ja tosiaan en aio tulla Suomeen tekemään osuuttani, vaikka poliisi minut täältä hakisi. Niin olen suivaantunut jo lähes parinkymmenen vuoden kokemuksella kotimaani palkkapolitiikkaan ja toivottoman huonosti asioita hoitaviin ammattiliittoihin. Olen sitä mieltä, että 24 h:n lakko niin, että kukaan hoitoalalta ei menisi töihin korona-epidemian ollessa pahimmillaan olisi ihan oikein. Varmasti palkkaneuvottelut hoituisivat yhteisymmärryksessä ja voisi yhteiskunta hoitaa potilaat yhteisvastuullisesti sillä välin. Eettis-moraalisesti tämä ei ole millään tavalla oikein, mutta eivät ole Suomen terveydenhuollon työehdotkaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, eli pitäkää tunkkinne on mun vastaus ja sillehän ei kukaan mahda mitään. Kutsumusammatteja ei ole olemassakaan, vaan ihmiset tekevät töitä elääkseen. Joten koko kutsumusammatti sanan voisi pyyhkiä pois kansakunnan muistista ja historiasta. Siitä ei ole seurannut kuin taantumista vanhoihin arkeologisiin kaavoihin, joilla ei ole mitään jalansijaa enää nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa. Ärgh ja urgh! Olen puhunut!
Kuten huomaatte; korona-pauhua vaan sydän ja sielu pullollaan! Kirjoittelen lisää muista aiheista, kun ja jos selviän tästä epidemiasta hengissä...