Klara Vappen!

Täällä Norjassa kevät tuli varhain ja varkain. Ja takatalvi tuli yhdessä kolmen päivän hujauksessa! Lunta on tullut toistakymmentä senttimetriä ja orastava kevät siirtynyt odottamaan lämpimämpiä päiviä tulevaksi. Yöpakkasia, päivällä on muutama plusaste. Sillä mennään nyt Vapun yli.

Paljon on ehtinyt tapahtua taas sitten viime päivityksen. Elämän peruskuviot ovat ennallaan: tilan eläimet, työpaikka ja norjankielenkurssi, mutta nyt olemme saaneet tänne myös työkokeiluun minun pikkuveljen Petterin! Petteri on mua muutaman vuoden nuorempi ja loppuunpaloi kuorma-autonkuljettajana ja on uinut Suomessa syvissä vesissä. Aikoinaan jäi koulut käymättä, niin nyt keski-ikäisenä miehen järkäleenä on päättänyt löytää elämälleen uuden suunnan ja unelmat. Petterin nuoruus on kulunut päihteiden käytön merkeissä ja lähiö-Espoon kuvioissa ja tuttavapiireissä, jossa on vaikea paeta riippuvuuksiaan. Huumeet ovat jääneet historiaan jo aikaa sitten, mutta kuningas alkoholi kummittelee elämässä edelleen, kuten niin monen muunkin ihmisen elämässä. Hän itse keksi, että hän voisi tulla tänne maaseudun rauhaan työkokeiluun ja pääsisi näin ottamaan etäisyyttä elämäänsä Suomessa ja arvioimaan tilannettaan siellä päässä uudestaan. Meillä on mahdollisuus majoittaa äijä omiin oloihin ja työ eläinten kanssa on omanlaistansa terapiaa. Ainoa ehtomme oli, että täällä pysyy korkki kiinni.

Toki minun ja ukkoni elämäntilanne on niin levällään, kuin olla voi, eli toisaalta mietitytti, että tohtiiko tänne ottaa meidän ongelmien keskelle ihmistä, joka kipuilee omien asioidensa kanssa ja tarvitsee elämäänsä seesteisyyttä? Ettei vaan Petteri kuormitu lisää meidän parisuhteen vaikeuksista?

Nyt on kuukausi takana ja on ollut maailman arvokkainta ja ihanaa saada pikkkuveli tänne meidän kanssa! Yhdessä ollaan navettapuhteita tehty ja maailmaa paranneltu. Toki samalla mulle on myös jäänyt enemmän aikaa itselle ja itsereflektiolle, joka on tehnyt kipeätä. Oon niin keskittynyt arjen läpiviemiseen viimeiset kuukaudet ja se onkin vienyt fyysisesti ja henkisesti enemmän kuin olin osannut arvatakaan. En ole jaksanut kuulostella omia tuntemuksiani (tai en ole uskaltanut romahduksen pelossa). 

Nyt kuitenkin tunteet vyöryvät väkisinkin pinnalle, kun arjen fyysisiä taakkoja on saanut kevennettyä ja jaettua. Meidän hiihtovaelluksemme peruuntui Kilpisjärveltä Haltille myös, joka oli pitänyt nenänpäätä vedenpinnalla tänne asti, ja sekin takaisku tuntui äärettömän suurelta, kun valo tunnelin päästä katosi taas pitemmälle horisonttiin. Tuntui, että ei jaksa enää. Täällä sääolosuhteet ovat olleet kaikkea muuta kuin otolliset hiihtelyyn ja retkeilyyn ja koko talvi on ollut myrskyisä ja epästabiili muutamaa hienoa päivää lukuunottamatta. Lumivyöryvaroitukset ovat estäneet yksin retkeilyn turvallisuussyistä ja mieli ja kroppa huutaa ylös ja ulos! Noh, nyt pääsee taas hiihtämään, mutta mieli on siirtynyt kevääseen ja kesään, eli on pienoista henkistä vastarintaa kaivaa suksia taas esiin.

Arjessa on monta hyvää asiaa mallillaan ja elämä on jo monin osin helpompaa täällä. Loputkin asiat varmasti ratkeavat suuntaan tahi kolmanteen aikanaan. Ei auta kuin ottaa päivä kerrallaan ja pyrkiä löytämään takaisin oma elämänilo. Sisältäpäin se muutos tulee, kun saa taas energiat virtaamaan. Valoa riittää, ehkä se siivittää meikäläisenkin uuteen nousuun ja kurottamaan uudelleen kohti omia tavoitteita ja unelmia.

Hyvää Vappua ja aurinkoa kevääseen!