Karstulassa Kajahtaa

Elämä Keski-Suomessa ja työ Keski-Suomen hyvinvointialueella on alkanut hyvin. Syksy on ollut lempeä ja leppoisa ja mahdollistanut pehmeän laskun arkeen ja eloon täällä. Nyt on sadesää ja on ollut muutama hallayö, eli syksy on konkreettisesti käsillä. Eittämättä suuntaamme kohti pimeintä ja kylmintä vuodenaikaa, josta alkaa se todellinen koetinkivi, että miten tulen täällä pärjäämään? Kun talvesta on selvitty, niin varmasti selvitään kaikesta muustakin. Nyt niin haaveilen että Joulua voisin viettää Kaamoksen ja kantturoiden kanssa. Tämä erossaolo ja epätietoisuus on raastavaa. Ei pääse edes piipahtamaan ja moikkaamaan omiaan, kun elämä ja työ täällä sitoo paikoilleen.

Uusi työ digitaaisessa terveyskeskuksessa on oikein kivaa! Ensimmäinen etätyöviikkokin on takana ja nyt alkaa olla suurin jännitys jo ohi uuden saralla. On löytynyt arjen rytmit ja rutiinit ja hyvältä tuntuu. Työ on vallan monipuolista ja on hurjasti uutta opittavaa, mutta sehän on vain mukavaa.

Petteri on raatanut täällä tilalla hullun lailla ja on ollut korvaamaton apu siinä, että olen päässyt sujuvasti elämän alkuun täällä. Roskia on kerätty niin rakennuksista kuin tontilta pilvin pimein! Tai siis Petteri on kerännyt. Fiksannut ja roudannut, siivonnut ja urakoinut.

Ensimmäinen kaksi viikkoa oli perehdytystä toimistossa Jyväskylässä ja oli nastaa olla, kun tiesi, että Pihkalla oli hoitaja ja joku oli tupaa lämmittämässä kotona. Mulle tulee kotoa 114 km toimistolle suuntaansa, eli majoituksineen ja bensoineen tuli lähes hassattua eka tili, vaikka sitä ei ole vielä edes tullut. Realiteetit myös tulevat vastaan, kun työ on päivätyötä, niin sairaanhoitajalla on Suomessa niin pieni palkka, että sillä ei pärjää yksineläjä. Pankki ei suostu myöntämään muutaman kymppitonnin lainaa, kun on niin pieni palkka eikä maalla olevilla kiinteistöillä (etenkin maatiloilla) ole lähes mitään vakuusarvoa. Lähinnä purkukuntoista rakennusta, josta näemmä ei pankkimaailmassa koidu muuta kuin harmia. Voivat olla oikeassa.

Ongelmia on kuitenkin tässä yhtälössä runsaasti. Keski-Suomessa on s u u r i hoitajapula, mutta ei tänne voi kukaan muuttaa, kun palkka ei ole kilpailukykyinen eikä saa rahoitusta asuntolainan muodossa. Halutaan, että kaikki asuvat kaupungissa, mutta yhä useampi haluaa maaseudun rauhaan. Melkoinen konflikti tässä.

Tuntuu, että elämisen pelisäännöt ovat menneet ihan hurjaksi kapitalistisessa yhteiskunnassa. Minä toivon, että kohta ei tarvitse käyttää pankkeja ollenkaan, pitänee alkaa maksamaan oravannahoilla hyödykkeensä. Kansa kapinaan sanon minä!

Toki palkkataso oli tiedossa jo tänne muuttaessa, mutta nyt joutuu pinnistellä ja pohtia lisävaihtoehtoja oman ja nautojen elämän järjestämiseen täällä. Eiköhän nämäkin asiat ratkea kuitenkin pala palalta. Näin ainakin uskoisin. Pitää vain uskaltautua ajattelemaan *outside the box* ja luoda elämästään rohkeasti sellaisen, kun haluaa. Nyt oon uskaltanut ottaa ensiaskeleet ja seuraavaksi täytyy tehdä helvetillisesti töitä, jotta mulla ja mun ammuilla tulee olemaan hyvä ensimmäinen yhteinen vuosi täällä. 

Hihat ylös ja hommiin siis!