Hyvää Joulua 2023!

Kuva on internetin ihmeellisestä maailmasta, lähdettä en kyennyt jäljittämään.

Ihan kohta on kaksi kuukautta siitä, kun lehmät taittoivat kuljetusauton kyydissä tuon hurjan 1000 kilometrin matkan tänne keskiseen Suomeen. Samalla alkoi minun elämässäni täysin uusi ajanjakso, joka kestää nyt sinne asti kun meissä kaikissa henki pihisee. 

Ei ole tarvetta miettiä, mitä vapaa-ajalla tekee. Arkena aamunavetta, oma työ sairaanhoitajana, Pihkan (koiran) ulkoilutus ja iltanavetta - ja sitten sitä kaatuukin sänkyyn positiivisesti nääntyneenä.

Viikonloput ovat luksusta, kun saa aamunavetan tehdä valoisaan aikaan. Ja sekin on luksusta, kun saa Petterin tänne jeesimään, niin silloin saa aikaan vaikka mitä!

Nyt Petteri oli kaksi viikkoa auttamassa ja näin sainkin sillä välin käytettyä ajan hyväkseni ja pistin pystyyn yhdistykseni Kati's Pet farm lehmien vanhainkoti ry:n. Miksi tuollainen englanninkielinen nimi? Alkuun ajattelin, että tilani olisi Pohjois-Norjassa, joten kansainvälinen nimi tarvitaan, jos seuraajissa on norjalaisia, suomalaisia ja ties minkämaalaisia. Norjassa, kun turisteja riittää ja tila siellä olisi ollut Lofoottien kupeessa. Mutta näin ei nyt sitten käynyt. Palasin häntä koipien välissä kotiin, kun rakkaus loppui ja edes saman katon alla asuminen ei enää onnistunut. Mutta USKALSIN! Olenhan hullu! Kyllä ehkä pari lehmää ymmärtäisi, mutta nämä kaikki kahdeksan yksilöä! Kukaan ei voi sitä käsittää tuntematta taustoja; kuitenkin teurasautoon on tullut saatettua yli 70 nautaa näiden parin viimeisen vuoden aikana. Uhrattua oma parisuhde siinä sivussa. Kaikkia ei mitenkään voinut pelastaa. Mutta kullekin yritin suoda niin hyvän elämän tilallamme Pohjois-Norjassa kuin vain kykenin. Silti liikaa jouduin kohtaamaan vain niitä negatiivisia puolia tilanpidosta ja kärsin varmasti loppu elämäni jonkinasteisesta traumasta, jonka tuo elämänvaihe pakotti minut elämään läpi. Selviytyyhän sitä kun on pakko.

Jouduin luopumaan Usko- ja Toivo -sonneista, joka vieläkin sydäntä korventaa, samoin Ruskeatäplä ja Roosa eivät saaneet lähtölupaa matkaan Suomeen. Siksi Silke ja Tuuli nuorisosta valikoitui mukaan, kun piti valita yksilöt, jotka kestävät pitkän siirtomatkan rasitukset. Kyynelet valuvat nytkin tätä kirjoittaessani. Täytyy yrittää keskittyä näihin täällä oleviin rakkaisiin ja tehdä meidän elämästämme nyt niin hyvää kuin mahdollista.

Ja miten sattuikaan, niin Keski-Suomessa on ollut koko tämä aika lehmien tulon jälkeen tiukka pakkasjakso, joka työllistää omalla tavallaan. Pitää vesiä aamulla puulämmitteisellä hellalla lämmitellä Kaamos-sonnille. Kerran jäätyi jo vesiputkikin navetalta taloon. On saanut lunta kolata pihalta ja raapia jäisiä heinäpaaleja niin viispiikkisillä (käsillä) sekä talikolla, kirveellä ja ties millä. Paino on tippunut viisi kiloa ihan vaan arkea eläen. Se tuli kyllä tarpeeseen. Sen verran pullea olemus mulla jo oli, että hyvä, että mielen ja kehon tervehtyessä aineenvaihduntakin herää.

Joulun vietän tilalla yksin, lehmien ja Pihkan kanssa. Lemmut saavat nauttia rehusta ja Pihka on saanut lahjoja niin naapureilta kuin teiltä seuraajilta postitse, eli eläimillä on hyvät eväät <3 . Kiitos.

Minä menin myymään autoni, jotta pystyn rahoittamaan tämän ensimmäisen vuoden rehun tarpeen, koska Ukrainan sodan myötä hinnat ovat poikkeuksellisen korkeat heinäpaaleilla ja kuivikkeilla. Samoin jouduin tekemään tilaukset melko hätäisesti, kun en tiennyt, kun vasta ihan viime tippaan, että tulevatko ne lehmät Suomeen vai joutuvatko teuraaksi? Asia selvisi vasta lehmien lähtöpäivänä Norjasta. Näin ollen ei ollut tinkimisen varaa, kun piti varmistaa, että paaleja saa riittävästi ensi kesään saakka.

Ostan jonkun tähän elämänvaiheeseen sopivamman kaaran (pakettiauto tai joku muu vastaava), kun siihen on aikuisten oikeasti varaa. Kaikki ja vähän enemmänkin menee nyt lehmieni hoitamiseen. Ensimmäisen vuoden prioriteetti. Eipä minulla ole lomiakaan töistä, eli sikäli on hyvä painaa hommia ja elää ekologisesti sinkeällä juurikaan kuluttamatta, kun ei minnekään pääse eikä kerkiä muuteskaan. Hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja nauttia tästä yhteisen matkan teosta lehmien kanssa. Lehmien ruoka tulee tilauksesta pihalle.

Mutta pääasia on, että nyt lehmät ja Kaamos-sonni ovat täällä, on ruokaa, katto pään päällä, saavat (sonnia lukuun ottamatta) ulkoilla vapaasti, on rakkautta ja hyvänäpitoa. Kaamos-sonni totutellaan ulkoiluun pikku hiljaa ja toivottavasti pääsee poika keväällä nuuhkimaan raikasta ilmaa ja saa tuntea auringonpaisteen, sateen ja tuulen poskillaan muiden lailla.

Tekemistä kuitenkin riittää vielä, eli yhdistykselle pitäisi saada nettisivut tehtyä ja ensimmäisen toimintavuoden kujeet suunniteltua. Samoin itse haluan kertoa tarinani podcastinä, eli pitänee siihen ja sen saloihin syventyä myös. Sosiaalisen median sarallakin on valtaisasti tekemistä. Nyt ollaan päivitetty oikeastaan pelkästään Facebookia täysin karvalakkimeiningillä, mutta kait sitä pitäisi vähän panostaa ja oppia tekemään hyviä videoita ja juttuja. Kaikenmoista pikkupuhdetta silmän ja aivon kantamattomiin. Mutta asia kerrallaan, niin hyvä tästä tulee.

Muutama ystävätär on tulossa kyläilemään nyt tammikuussa ja pitämään seuraa sekä huushollaamaan, jotta mä saan hippasen huilahtaa eikä tarvitse olla yksin. Petteri tulee myös pyhien jälkeen taas auttamaan.

Ja jos sinulta löytyy seuraavia esineitä varastoissa pölyyntymässä, niin laita postiin tai tuo tullessasi ja tule moikkaamaan:

* talikko * radio navettaan * valvontakameroita tai riistakameroita navettaan ja pihalle* kestävät kottikärryt (ei voi olla liikaa!)* otsalamppuja* juoma-astioita (vauvan muovinen amme tai 60 l astioita)* räsymattoja* LED-työmaavalaisimia

Ja jos sydämesi sykkii tälle minun henkilökohtaiselle ristiretkelle, niin rahallista tukea otamme vastaan myös. Pienikin kannatus ja tuki lämmittää sydäntä. Toki saa meidän matkassa elää ja olla ilman mitään panostustakin!

Tilinumero Danske Bank: FI49 8020 1710 2109 46

Poliisin myöntämän pienkeräysluvan keräysnumero on RA/2023/1564 

Toivotan kaikille rentouttavia pyhiä, kullekin juuri sillä omalla spesiaalilla tavallaan <3 !

Minä syön hyvin, juon glögiä, halailen lemmujani ja Pihkaa, lämmitän saunan ja soittelen lähimmäisille ja tirautan perinteisesti pienet itkut.

Hyvää Joulua!

Toivottelee Kati, Pihka, Kaamos, Lempi, Lehmis, Marmori, Twisteri, Silke, Tuuli ja pihalehmä-Panda