Hyvää ja rauhaisaa Joulua!

Kaamos on taittumassa kohti kevättä; lumi on maassa ja luonto odottaa hiihtäjiään. Elämme kaunista talviaikaa juuri nyt.

Loma on kuin muisto vain. Arki jo rullaa ja rulettaa. 

Äiti ei päässyt syöpäleikkaukseen, koska on fyysisesti liian heikossa kunnossa. Elintavoistaan johtuen myös toinen munainen toimii huonosti ja elinsiirtojonoon ei ole asiaa. Näin ollen hoitolinjaus on muuttunut oireita ja kipuja lievittäväksi paranemisen sijaan. Äiti myös itse toivoo näin. Kuinka paljon meille suodaan yhteistä aikaa - ken tietää? Tärkeintä on tehdä tiettäväksi ja tuntuvaksi, että on hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Käyttää se aika, mikä annettu on. Kaikille ei tätäkään suoda.

Minä olen töissä jouluaaton ja ehkä joulupäivätkin, jos joku sattuu sairastumaan. Omia lapsia kun ei ole, niin olen aina lupautunut töihin tarvittaessa jouluna. On kiva tehdä joulua muille. Se antaa jouluun sisältöä, jota kulutushysteria ei tee. Ehkä lehmät saavat jouluriehua pikkuisen kukin tahollaan. Sepä olisi riemukasta se. Ja samalla minulle se paras lahja.

Töissä on tiukka tilanne. Sairaanhoitajia ei saada tai eivät pysy palkkalistoilla. Taidan minäkin ottaa ja irtisanoutua. On nyt yhdeksän päivää aikaa tehdä lopullinen ratkaisu. Täällä on kilpailukykyinen palkka, mutta ala on perseestä. Irtisanomisaika on myös peräti kolme kuukautta, eli aivan liian pitkä. Suomessa on vieläkin tiukempi tilanne, mutta Norjassa seurataan myös Suomen esimerkkiä, joka on luvalla sanoen  h u o n o . Tässä sen näkee, että maineella mennään vielä vuosikymmeniä eteenpäin, vaikka pitäisi päivittää tilanne vuosittain ja olla paremmin hereillä. Suomi on joskus ollut esimerkillinen valtio, kun puhutaan terveydenhuollosta ja opetusaloista, mutta ei ole sitä enää. Poliittiset päätökset ja raha ratkaisee-meininki ovat romuttaneet kaiken hyvän. Ala on kerta kaikkiaan kurja ja kurjia ovat tulevaisuuden näkymätkin. En mitenkään jaksa tajuta, että miten sitä jaksaa seuraavat 15 vuotta uppoavassa laivassa riutua hommissa? Vastaus on, että ei mitenkään. 

Lehmät tulevat rajoittamaan ja rajoittavat jo nyt elämääni, mutta jotain muuta on keksittävä myös henkensä pitimiksi, jotta säilyisi ruumiin ja sielunvoimissaan niin pitkään, kuin on annettu siihen mahdollisuus. Jokainen päivä on lahja, ei tarvita mitään kaupasta, kun oppii olemaan kiitollinen elämästä/ terveydestä/ mahdollisuuksista. Siitä, mitä on. Uhrata jotain järjestelmälle, joka ei ole valmis uhraamaan mitään puolestasi, on vain tyhmää. Valitettavasti sillä ei ole mitään merkitystä, että itse kokee tekevänsä merkityksellistä työtä, jos sitä ei ketään muu arvosta. 

Eli vuosi 2023 porskutellaan omassa elämässä kohti arvojen mukaista elämää, kohti oman elämän loppuneljännestä, joka on omistettu minun kohdalla pysyvyydelle ja omalle rauhalle, eläimille ja kodille. Äiti keskiössä eletään nyt päivä kerrallaan. Kiitollisina, että meillä on vielä yhteistä aikaa.

Kaikille minun ystäville ja vihamiehillekin toivottelen leppoista, omannäköistä joulua ja elämää! Elämä O N tässä ja nyt. Me itse päätämme olemmeko siitä kiitollisia vai sille katkeria. Me olemme itse oman elämämme ja asenteemme vaalijoita ja vartijoita ja tämä on tärkeätä: älä ole oman itsesi pahin vihollinen ja/ tai rajoittava tekijä. Tämä on käänteentekevä oivallus: elätkö itsellesi vai elätkö itsesi ulkopuolisten rajoitusten mukaan?  Jokainen ihminen on erilainen, joten jokainen ihmiselämäkin on erilainen. Älä yritä pakottaa itseäsi tai muitakaan johonkin muottiin, joka on vain omien ja muiden korvien välissä. EVVK on itse asiassa suuri viisaus. Yksin sitä on lopulta kaikkien omien ratkaisujen kanssa, eli niiden olisi syytä näyttää sinulta. Olla sinut oman itsesi kanssa.

Rauhaa ja rakkautta.