Hurja alkukesä

Tulihan se kesä vihdoinkin! Siirryttiin melkein ilman kevättä rytinällä kesähelteisiin.

Meillä täällä on ollut iloinen perhetapahtuma, kun Lempi pyöräytti ison ja virkeän lehmävasikan 21.5.2024 klo 4.45 yöllä laitumelle 0-asteessa. Oletettu isä on sonni nimeltä Toivo, joka Usko-sonnin kanssa karkasi pilttuustaan muutamaksi tunniksi rellestämään tyttöjen laitumelle 17.8.2024 Norjassa – ja tässä ensimmäinen jälkeläinen. Vielä hetken joudun jännittämään, että tuleeko niitä useampi? Lempi on ainoa, joka ei ole osoittanut minkäänlaista kiimakäyttäytymistä täällä ollessaan, mutta lapinlehmistä Marmori erittää maitoa, vaikka nylkyttää kaikkia ja on nylkytettävänä kaikille. Marmori on oikein kiima-hai, eiku lehmä.

Olisin halunnut Uskon ja Toivon mukaani, mutten saanut, mutta nyt olen saanutkin pienen palan poikia mukaani joka tapauksessa, joten Toivotar saa asua luonani loppuelämänsä myös.

Toivotar on varmasti yksi maailman onnellisimmista vasikoista; saa juosta vapaasti ja on monta äitiä. Äitinsä tissillä käy ja lisäksi Marmorin. Lehmis on omaksunut vartijan ja suojelijan roolin. Ihana seurata tätä pientä ihmettä ja hänen laumaantumistaan. Ainoastaan yöksi pistän pienen nukkumaan pilttuuseen, jottei pedot vie.

Tämä tyttö on tulta ja tappuraa ja kasvaa hurjaa vauhtia. Niin hyvällä huolenpidolla on. Ensi viikolla tilaan eläinlääkärin nupouttamaan tytön sarvenalut ja samalla rauhoituksella ja kipulääkityksellä eläinlääkärin laittamaan korvamerkit paikalleen. Toivotar onkin täysiverinen Norjan punainen ja numero 0001.

Kaamos, 3,5-vuotias täysikasvuinen sonni kastroitiin viikko sitten täällä tilalla ja samalla sorkat hoidettiin. Poika sai toimenpiteessä rauhoitettuna ison annoksen antibioottia ja kipulääkettä lihakseen. Minä sain tehtäväksi antaa seuraavana aamuna kipulääkettä ja neljänä aamuna antibioottia kaksi ruiskullista lihakseen.

Seuraavana aamuna otin pojan parteen kiinni, mutta heti, kun yritin lähestyä piikeillä, niin vauhkoontui ja alkoi riuhtomaan niin, että palomiehenhaka, joka on todella vahvaa tekoa, napsahti rikki.

Tämän jälkeen ei suostunut enää tulemaan parteen, alkoi kuopimaan ja puhisemaan ja mulkoilemaan, eli oli vihainen.

Odotin muutaman tunnin ja menin katsomaan. Tällä kertaa poika oli edelleen vihainen, mutta myös todella kipeä. Ei kyennyt menemään makuulle ja korvatkin tärisivät. Mietin, että nyt on annettava lääkkeet, oli mikä oli ja päätin lääkitä pojan ilman, että sain häntä kiinni. Tämä oli iso ja turha virhe, joka melkein maksoi minulle henkeni.

Kaamos puski minut kaaressa kaksi metriä lattiaan ja löin takaraivoni todella pahasti navetan lattiaan. Seuraavassa hetkessä oli Kaamos taas kimpussani ja runttasi minut metallisen siirtoaidan väliin. Suojasin itseäni oikealla kädellä ja nyt on ilmeisesti ojentajat osin repeytyneet ja irronneet, kun koko käsivarsi on musta ja mulla on iso pahkura olkavarressa. Käsivarsi toimii kuitenkin ok. Öisin siinä on jonkin verran kipua.

Samalla silmälasini lensivät jonnekin enkä ole niitä tänä päivänä löytänyt. Ja kun olen puolisokea, niin elämä on ollut hippasen vaikeaa sen jälkeen.

Koodasin lääkärille viestin, että Kaamos kävi päälle ja näin päädyimme siihen, että Kaamos saa kipulääkkeen juomavedessä, mutta joutuu olemaan ilman antibioottia, koska kukaan ei saa epäluuloiseen ja kipeään sonniin sitä nyt turvallisesti pistettyä. Ja suun kautta ei voi pakottaa ottamaan myöskään eikä ole mitään jauhetta, jota sekoittaa ruokaan / veteen.

Kivut ovat Kaamoksella laantuneet, mutta leikkausalue turvottaa edelleen. Poika on kuitenkin yleistilaltaan oma itsensä, eli tällä hetkellä ei ole suurempaa huolta. On rauhoittunut, mutta on edelleen epäluuloinen. Ei luota minuun juuri nyt enkä minä Kaamokseen, joten tässä on työstettävää jahka poika on fyysisesti kondiksessa. Luottamus pitää rakentaa uudestaan – puolin ja toisin.

Ja jos Kaamos käyttäytyy jatkossa aggressiivisesti, kun ei ole enää kipeä, ei Kaamosta voi lemmikkinä pitää. Mutta jos oppii tavoille jälleen ja lauman sopuisaksi jäseneksi, pääsee poika laitumelle tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana. Tähän panostetaan.

Koirani Pihka onneksi voi jo hyvin leikkauksensa jälkeen; joku murhe sentään on jo väistynyt.

Mulla alkaa kesäloma huomenna, se viimeinen viikko ja hommaa riittää. Pitää koulia vasikka ja Kaamos sähköaitoihin ja sitten pitääkin alkaa suunnitella kiinteätä aitausta ympärivuotiseen käyttöön, joka olisi Kaamos-kestävä.

Muutoin tämä kesä on upeaa aikaa ja näin olenkin päättänyt, että tänne jään, jos se minulle suodaan. Tapahtumat ovat jo ensi kesälle tekeillä, samoin talkoot syksylle ja minulle on muodostunut täällä jo turvaverkosto ympärille sekä on työ, jossa viihdyn.

Yhdistyksen toimintakin on polkaistu nyt pontevammin käyntiin ja se pontevoituu entisestään, kun kohta puoliin valmistuu nettisivut ja pääsee ihan tositoimiin monella eri sektorilla, kun on foorumi, missä voi ei pelkästään itseä ilmaista, mutta myös tiedottaa yhdistyksen asioista.

Kivasti on tulossa niin tuttuja kuin tuntemattomiakin vierailulle. Ovet ovat muulloin auki, PAITSI silloin, kun olen työvuorossa, eli ennen visiittiä tulee olla yhteydessä.

Vierailijoita laitan sitten tekemään taksvärkkipuhteen tilalla, eli varustaudu kumisaappain ja työvaattein (vaattein jotka saavat likaantua).

Nyt ei muuta kuin messevää viikonloppua ja mukavaa juhannuksen odotusta <3 !