Elokuun samettiset illat
Mä rakastan kesää täällä Pohjois-Norjassa. Öttiäisiä on paljon vähemmän kuin Suomen Lapissa ja vuorilla liikkuminen myös yöllä on enemmän kuin mahdollista valon riittäessä ympäri vuorokauden. Paskakärpäsiä tosin meillä riittää, lehmänlantaa kun on pihamaasto ja pellot pullollaan. Tämänvuotinen kesä oli myöhässä, mutta kun lumesta päästiin, niin kesä on ollut hyvä. Nyt elokuussa illat pehmenevät ja pimenevät ja nyt viimeisen vajaan viikon on sataa tihkutellut sekä tuullut melko paljon, eli syksy ilmoittaa tulostaan.
Syksy on aina ollut mulle mieluista aikaa, koska pidin koulunkäynnistä ja pitkän kesäloman jälkeen oli ihana nähdä kavereita ja päästä kiinni arkiseen aherrukseen. Kuinka onkaan ajat muuttuneet; nykyään sitä haluaisi vain lomailla!
Maatilalla hommia on riittänyt kellon ympäri ja se on mun ja mun miehen välejä kiristänyt. Mun mies on tottunut olemaan kelloa tuijottamatta, mutta minä en. Kun itse työskentelee tilan ulkopuolella, niin pitää tiukasti kiinni omista rytmeistään ja sehän aiheuttaa herkästi kahnausta, jos ei saa nukuttua riittävästi. Lisäksi minä olen halunnut vasikat ulos ja kaikki muutkin mahdolliset eläimet ulos, eli näitäkin joutuu välillä jahtaamaan öisin, kun sähköaitauksestaan karkaavat. Tästä ei sovi narista, vaan täytyy osallistua mukisematta. Samoin lypsylehmät ulkoilevat päivittäin ja ne täytyy päivittäin päästää laitumelle ja sitten myös takaisin iltalypsylle. On siinäkin oma hommansa ja kaikenmoista sattuu ja tapahtuu. Ovat nämä lehmätkin niin yksilöitä, jotta...
Heinähommat jatkuvat vielä ja sade aiheuttaa päänvaivaa. Tällekään ei mitään mahda, eli odotamme ja toivomme vilpittömästi aurinkoista syksyä.
Mulla on käynyt vieraita nyt keskikesällä kiitettävästi ja sekös on ollut mieluisaa <3 . Jokainen vierailu on saanut minua arvostamaan toisaalta suomalaisuuttani ja toisaalta nykyistä asuinmaatani ja sen kauneutta ja upeutta! Myös oma henkilökohtainen tilanne rakentuu päivä päivältä selkeämmäksi. Palikat asettuvat paremmin paikoilleen, kun saa asioita tuumailla kavereiden kanssa ääneen, eikä vain itsekseen pyöritellä omassa päässään.
Nykyinen työsopimukseni loppuu lokakuun lopulla. Alunperin olin ajatellut pitää marraskuussa, vuoden ankeimpana kaamoskuukautena, kuukauden lomaa ja ottaa ja lähteä La Gomeralle patikoimaan ja rentoilemaan kuukaudeksi, mutta nyt koronamullistuksissa tämä saa jäädä. Kuitenniin näillä näkymin pidän lomaa tuolloin ja suunnittelen elämääni eteenpäin.
Nyt ajattelen, että jatkan nykyisessä työssäni, MUTTA pienemmällä sijaisuusprosentilla (nyt on 80%) tai tuntityöntekijänä ja lisäksi alan tekemään tuntihommia sairaalaan (EA, ortopedian poliklinikka ja vuodeosasto) sekä lisäksi aloitan norjankielenkurssin, jotta saan käteeni B2-tason paperit sekä suullisesta että kielellisestä ilmaisusta. Mä oon jo niin vanha, jotta haluan osallistua kurssille, en vaan käydä nettikurssia, eli lähin kaupunki Harstad lienee todennäköisin paikka. Valitsen kurssikaupungin sen mukaan, miten tuntityöt ortopedian puolella järjestyvät. Jos Harstadissa, niin siellä sitten kurssikin, mutta toinen vaihtoehto on Narvikissa. Käyn UNN sairaaloissa piipahtamassa syyskuussa, niin eiköhän hommat selviä sitä myöten...
Olen meinaan ollut sen verta väsy kaikesta uudesta, jotta nyt tiedän paremmin mitä tarvitsen voidakseni hyvin <3 . Pahin kulttuurishokki on ohi ja kielellisesti on voinut rentoutua jo hippasen, eli nyt on seuraavien askeleiden aika.
Minustahan tuli nyt virallisesti Norjassa asuva suomalainen. Suomen kansalaisena aion pysyä, mutta vakituinen asuinpaikka ja -maa on Norja. Etappi tämäkin.
Mutta nyt täytyy alkaa kotia jynssätä ja lähteä sitten vasikoita siirtämään uudelle laitumelle. Son moro hetkeksi!