Don't be afraid
Kaiken kuohunnan jälkeen päätös on tehty; muutan marraskuun alussa Norjaan. Työpaikan sain järjestymään lähi- (perus-) hoitajana, koska minulla ei ole vielä sairaanhoitaja-tutkintoani auktorisoitu Norjaan. Prosessi on vireillä, mutta on yllättävän vaikeaa saada kaikki paperit virallisesti käännettyä englanniksi, notaarilla leimattua ja sitten vasta ne saa skannattua nettihakemuksen liitteiksi. Mulla on prosessi nyt viittä vaille valmis. Pisimpään on vienyt työtodistusten saaminen englanninkielisinä.
Eli muillekin tiedoksi, jos mielii töihin Norjaan: ensimmäiseksi tarvitsee tutkinto auktorisoida:
Tarvitset:
tutkintotodistuksen Englanniksi
Valviran laillistamispäätöksen Englanniksi
kaksi suosituskirjettä / työtodistusta Englanniksi
kaikki paperit tulee ennen skannausta todistuttaa oikeiksi notaarilla
https://www.helsedirektoratet.no/tema/autorisasjon-og-spesialistutdanning/autorisasjon-og-lisens
Itse kävelin vaan lähimpään terveyskeskukseen töitä kyselemään ja näitä järjestyi heti. Kysyivät vaan, että milloin voin aloittaa. Haastattelukieli oli Norja. Ymmärsin noin 30 prosenttia kysymyksistä vastaillen Ruotsiksi. Olivat sitä mieltä, että jos Ruotsin kieli taipuu, niin Norja on helppo omaksua.
Minä aloitan työt 80% sopimuksella, jossa ajatus on keskittyä alkuun perushoitoon terveyskeskus-vuodeosastolla ja harjoittaa kielitaitoa. Jahka auktorisointi on valmis ja kielikin alkaa sujua, saan valita kunnan toimipaikoista itseäni miellyttävimmän sairaanhoitajan toimipaikan. Eli sanoisin asioiden olevan melko hyvällä mallilla! Työpäivät ovat 7h mittaisia ja minulla niitä on 4 viikossa. Jää näin aikaa myös levolle, koska alku on varmasti rankkaa. Jää ehkä jopa paukkuja myös ihmissuhteelle ;).
Norjassa töissä ollut ystävä varoitti kulttuurishokista, joka vaivaa ensimmäiset 3 kk, mutta jonka aikana kannattaa vain purra huulta ja sinnitellä, niin pääsee varmasti hyvin arkeen ja elämänmenoon kiinni, joka kuulemma on verratonta!
Parisuhderintamalla mun mies on pistänyt parastaan ja kovasti yrittänyt tulla omien mahdollisuuksiensa mukaan puolitiehen vastaan. Toki kaikki käytännön toimet yhteiselämän suhteen ovat jääneet mun harteille ja olen ollut siihen ihan kypsynyt, joten nyt on toisen vuoro tehdä myös töitä parisuhteemme eteen.
Valehtelisin, jos väittäisin ettei mua pelota. Jos nyt mun mies ilmoittaisi, että ei tästä mitään tule, niin neljän päivän päästä minä ja Pihka istuisimme autossa emmekä tietäisi minne mennä. Olen irtisanonut asunnon, työn ja valmis lähtöön. Täysin toisen armoilla. Mulle hyvin vaikea asia. Tosin kaipa sitä autolla huristaisi sitten vaan johonkin taas uuteen alkuun. Näin se elämä menee. Raadollisesti eteenpäin. Huolimatta mistään. Se joka pelkää, ei pelaa. Mä pelaan, mutta pelkään ihan helvetisti.