Arki rullaa

Kolme viikkoa takana uudessa työssä. Työ itsessään terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolla on pitkälti samankaltaista kuin Suomessa, eli perustuu pitkälti rutiineihin, jotka minulta olivat hieman hukassa johtuen siitä, että en ole ensimmäisiä työvuosiani lukuunottamatta työskennellyt vuodeosastolla, mutta kyllähän asiat nopeasti mieleen muistuvat.

Kielitaito taas on asia erikseen. Mitään ihmeoppimista ei ole tapahtunut ja olen ollut väsynyt sekä uudessa ympäristössä elämisestä, uudesta työstä ja nyt vielä kielikylpyilystä. Niin väsynyt, että välillä työpäivän päätyttyä on tullut itku ilman mitään selkeätä syytä. Nyt olen kahlannut norjankielen alkeita aina kun olen jaksanut. Lisäksi paikallinen eläkkeellä oleva opettaja on luvannut ottaa minut siipiensä suojaan ja koutsata mua Norjan kielen saloihin. Lisäksi muutama norjankielinen kirja on tullut hankittua, samoin sankirja, eli eiköhän näillä jollain aikataululla hyvä tule.

Nykyisessä työssäni ei ole oikeastaan ollut mitään perehdytystä. Olen vaan hengaillut työpaikalla ja oppinut, mitä vastaan on nyt sitten sattunut tulemaan. Mitään suunnitelmaa, logiikkaa ei ole ollut. Tässä on ehkä yksi asia, mitä voin ryhtyä kehittämään, jos tähän työpaikkaan sitoudun. Toimin lähihoitajana, saan lähihoitajan palkkaa ja kuitenkin on tullut eteen tilanteita, että koko talossa ei ole ollut sairaanhoitajaa ja vastuu on ollut epäsuorasti minulla, vaikka ei kielitaito ole riittävällä tasolla ja mitään perehdytystä ei ole annettu sairaanhoitajan hommiin. Samoin auktorisointi puuttuu (kiitos Postin lakon. Nyt englanninkieliset käännökseni ovat kuukauden olleet matkalla, eli lakko on alkanut näemmä jo ennen aikojaan), eli minulla ei ole edes toimilupaa vielä toimia sairaanhoitajana. Tämä on ollut paha paikka siinä mielessä, että tällaista vastuutahan en voi ottaa tässä vaiheessa, tässä tilanteessa. Asiaan aion puuttua, jos tämä tulee toistumaan. Työnantajan toiveissa on siirtää minut kotisairaanhoitajan vakanssiin tammikuun puolivälistä, mutta näillä näkymin en usko, että olen kielellisesti vielä valmis tähän. Pitää neuvotella ja selkiyttää kuvioita jahka on joulu vietetty ensin.

Työni on kaksivuorotyötä. Aamuvuoro on 7.45-14.30 (-15.30) ja iltavuoro välillä 14.30 (-15) - 22.30. Paljon on ilta-aamu yhdistelmiä, joka ei ole hyvä juttu, mutta toisaalta minulla on niin paljon viikkovapaata, että en valita 80% työsopimuksella. Yksi viikonloppu on työssä kiinni/ kk, vuororotaatio on ennalta suunniteltu, eli menee aina valmiin pohjan mukaan ellei satu toivomaan vapaata tai vaihda vuoroa.

Kotona rakkaus kukoistaa ja avopuoliso jaksaa panostaa yhteiseen hyvään ja tukee kaikella mahdollisella tavalla, mikä tuntuu oikein hyvältä. Tuki on tullutkin suureen tarpeeseen. 

Olen myös tehnyt kotona navetassa iltavuoroja lähinnä lypsyhommissa, ruokkinut vasikat ja pikku hiljaa osallistunut myös muihin hommiin (lue huom. paskan lapiointiin :D ). Mä niin tykkään meidän lehmistä, jotka ovat oikein leppoisia ja helposti käsiteltäviä. Navettaduuni on ihan mun juttu. Ja on ollut kiva tutustua avokkiin ja hänen työhönsä työskentelemällä rinta rinnan. 

Pihka paimentaa ulkolaitumella olevia lehmiä ja sisällä navetassa on oikein rauhallinen ja lapioi ruskeata kultaa suuhunsa minkä jaksaa niellä. On kuin kotonaan. Vapaana voi pitää helpostikin, kun on hommia hoidettavana.

Kaamos on alkanut, maahan satanut lumi on sulanut pääosin, joka tekee ulkoilun ei niin houkuttelevaksi juuri tällä hetkellä. Nyt osallistumme joulunalusrientoihin ahkerasti, joita täällä riittää ja samalla alamme kotia laittamaan molempien näköiseksi, eli tulee tämäkin aika hyvään käyttöön <3.

Raskasta, mutta I H A N A A ! Itkuista huolimatta ;) .