Talvi tekee tanakasti tuloaan. Marraskuu on ollut todella ankea ja näin ollen suunnitelmissa olisi hyvinkin lähteä La Gomeralle ensi vuoden marraskuussa kokonaiseksi kuukaudeksi lataamaan akkuja ja hakemaan luonnon D-vitamiinia. Täytyypi neuvotella pikkuveikan, Johtaja Laineen kanssa joskos tulisi mun lehmien vahdiksi tuoksi ajaksi? Töistä oon...
Johan on aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoittelun. Nyt kun on siirrytty talviaikaan, tulee pimeä jo hyvin pian. Tänään oli auringonlasku klo 14.59. Kohta ei sitten aurinko enää nousekaan.
Täällä kesä on ollut kolea ja sateinen. Toivon mukaan nyt paranee säät, kun mä jään lomalle.
Sydän on mykkyrällä vieläkin, kun menetimme ihanan Signora-vasikan kolme päivää sitten. Varmuutta kuolinsyystä ei ole, mutta koska vasikka meni ilman infektio-oireita niin nopeasti huonoon kuntoon, niin epäilys on suolisolmusta (tai vastaavasta) tahi vatsan tukoksesta. Vatsakipua seurasi nopeasti kuivuminen ja neurologiset oireet. Saimme Signoralle...
Tornio tuli ja Tornio meni. Todella hieno kokemus, vaikka osaltani lyhyeksi jäikin. Toki mun tuurilla tulivat superhelteet gameihin siltä seisomalta kun hommiin aloin ja korona-suojavarusteisiin piti pukeutua. Rillejä ei voinut pitää, ko olivat koko ajan usvassa. Lisäksi testimäärä kaksin-kolminkertaistui Ruotsin avaessa rajansa ja nuuskarallin...
Elämäni on kuin pyörremyrsky. Pääosin tuivertaa, mutta pienen hetken ehtii kokea seesteyttä myrskyn silmässä. Toki toivon, että osat vaihtuvat ja elämä konkretisoituisi seesteisempään muotoon, mutta mut tuntien voi olla utopiaa koko toivomus...
Loikoilen sängyssä ja odotan parempaa puoliskoa ja hauvoja navetalta kotiin miettien samalla, että mistä ihmeestä aloittaisin tarinoinnin? Taas on ehtinyt sattua jos vaikka yhtä ja kolmatta niin ettei meinaa ehtiä henkeä vetäistä välissä...
Nyt on äkäiset tunnelmat: Ensin lunta on ootettu kuin kuuta nousevaa ja sitten kun sitä saimme vasta tovi sitten, niin sitä lankesi huudeille sellainen määrä, että lumivyöryvaroitukset aktivoituivat ja vuorille ei ollut asiaa... Kuitenkaan lunta ei tullut riittävästi maastohiihtolatujen aukaisemiseen. Nyt sitten on satanut useamman päivän vettä...
Aurinko on hiippaillut ujosti taas taivaankannelle ja kaamos on päättynyt. Talvi on ollut täällä säiden puolesta jokseenkin kurja; lunta ei ole ollut nimeksikään ja voimakkaat tuulet puhaltelevat tuntureilla siihen malliin, että jääraudoilla ei ole tullut kiivettyä korkeuksiin nyt toviin ja sielu kaipaa ulos luontoon.
Kaamos tavalla tahi kolmannella on tällä hetkellä elämäni keskiössä. Kaamos-sonni syntyi tosiaan kaamoksen kynnyksellä 4.11. 2020 ja on I H A N A ! Kaamos-sonni on nyt jo toinen jälkeläinen, joka saa elää oman äidin kupeessa ja nauttia buffet-antimista suoraan äitinsä vetimistä. Onnekas poika! Ja kyllä nämä kaksi poikaa kasvavatkin vauhdilla...