Minä olin ihan ok lähteissä, mutta Helsinki -Vantaan lentokentällä eräs lapsi oksensi lattialle vessassa ja kas kummaa, kolme päivää myöhemmin sain vatsataudin ja kummastakin päästä lorisi, eli noroviruksesta varmaan oli kyse. Onneksi Tuija ei tätä pöpöä saanut.
Alkaa olla käsillä vuoden vaikein kuukausi täällä Pohjois-Norjassa. Nimeltään se on marraskuu. Myrskyää, on todella pimeää, kun lunta ei ole nimeksikään tai pysyvä lumi antaa odotuttaa itseään pitempään, vetistä ja kurjaa. Näin ollen olen päättänytkin viettää koko kuukauden jossakin, jossa saan kesään jatkoa ja ladata akkuja ja D-vitamiinivarantoja...
Skviik! Näin on taas aika lentänyt kuin siivillä ja vuosi kulunut siitä, kun kumppanini päätti lopettaa tilallisen elämänsä. Viimeiset kuukaudet ovat olleet vaikeita, koska maajussini ei saa aikaiseksi tehdä tilan viimeisiä töitä, jotta vihdoin pääsisimme tilanteeseen, että meillä olisi vain minulle jäävä karja jäljellä, jolle tarjoaisin...
Kuvaaja Virva Vuorenpää kesä 2022. Makaan selälläni packraftissa.
Elokuu on koittanut. Illat pimenevät jo ja enteilevät syksyn tuntua. Itse pidän tästä osasta kesää eritoten. Illat ovat raikkaita ja tunnelmallisia, päivänvalo tarjoaa enemmän sävyjä kuin keskikesän aurinko, joka tarjoaa valoa 24/7 ja parhaimmat olosuhteet valon suhteen on yöllä. Samalla olo on kuitenkin haikea, kun kesä on loppumaisillaan....
Elämä on ollut taas sen verta vauhdikasta, jotta on jääneet kuulumisten kertailut vähemmälle. On ollut myös menoa ja meininkiä niin, että on kenties ollut vaikeuksia kiteyttää asioita kirjalliseen muotoon, mutta nyt yritän.
Täällä Norjassa kevät tuli varhain ja varkain. Ja takatalvi tuli yhdessä kolmen päivän hujauksessa! Lunta on tullut toistakymmentä senttimetriä ja orastava kevät siirtynyt odottamaan lämpimämpiä päiviä tulevaksi. Yöpakkasia, päivällä on muutama plusaste. Sillä mennään nyt Vapun yli.
Jos ei juurikaan lehmä- ja sonni-jorinat innosta, niin tämä kirjoitus kannattaa jättää väliin, sillä tämä on omistettu näille lutuisille eläimille. En osannut odottaa, että näin hurmaantuisin, mutta tässä sitä nyt ollaan...
Kaamos on tältä talvelta lopuillaan. Muutama päivä enää ja aurinko hiippailee takaisin taivaankannelle. I H A N A A !
Talvi tekee tanakasti tuloaan. Marraskuu on ollut todella ankea ja näin ollen suunnitelmissa olisi hyvinkin lähteä La Gomeralle ensi vuoden marraskuussa kokonaiseksi kuukaudeksi lataamaan akkuja ja hakemaan luonnon D-vitamiinia. Täytyypi neuvotella pikkuveikan, Johtaja Laineen kanssa joskos tulisi mun lehmien vahdiksi tuoksi ajaksi? Töistä oon...